maanantai 30. syyskuuta 2013

Niin kotonaan





























Sanoja on tänään leijaillut eteeni.
Laskeutuivat paperille, jäädäkseen.
Miten sitä toisinaan on niin kotonaan
mitä hassuimmissa tilanteissa, oudoimmissa paikoissa, 
sanoissa, jotka ovat niin tuttuja ja kuitenkin, 
yhtäkkiä ihan tuoreita ja juuri minua varten.


Pitää mennä kohdatakseen ja löytääkseen.
Vaikkei aina ymmärtäisi edes etsivänsä.


 
 

5 kommenttia:

  1. Ihanat aatokset. Löydetyt, leijailevat sanat voivat hipaista syvältä. Ja uskon minäkin, väkevästi, että on mentävä, sitä kautta voi tehdä elämänsä löytöjä, yllättäen, arvaamatta.

    VastaaPoista
  2. älskar dig ....!
    ibland inga ord. höstackar därtill...

    VastaaPoista
  3. Love your words I mean. always, though I don´t always get them fully. Life - it´s a peculiar thing to learn. to live!

    love Lycke

    VastaaPoista