Aika vähän sanottavaa.
Paljon enemmän tehtävää.
Melkein toivoisin sen olevan toisinpäin.
Onkohan tuo toisinpäin yhdyssana,
vai kirjoitetaanko se toisin päin.
Olen alkanut pysähtyä epäoleellisten äärelle,
enkä edes pidä sitä kummallisena.
Tai ehkä olen aina tehnyt niin,
mutta vasta nyt huomaan sen itse.
Toisaalta,
ehkä kuitenkin hyvin oleellista on juuri se,
että ylipäänsä pysähtyy.
Niin, ja että huomaa sen vielä itsekin.
Mulla oli tänään kalenterisulkeiset itseni kanssa, että muistaisin olla siellä, missä milloinkin on olennaista olla. Aika monimutkainen kuvio tulevaan syksyyn piirtyi. Melkolailla pysäyttävää sekin - hieman pelottavaa, mutta enimmäkseen kutkuttavan jännittävää.
VastaaPoistaIhanaa, ihanaa syksyn alkua sinulle, Satu! Poimi tehtävälistaltasi vain ne oleelliset. Muuten voit keskittyä epäoleellisiin, eikös juu? :)
Kutkuttava jännitys peittoaa pelottavan mennen tullen! :) Kalenterisulkeiset antavat samalla elämään ojennusta ja sitten myös sitä paniikinpoikasta ainakin täällä...pitää vaan muistaa hetki ja päivä kerrallaan.
PoistaKiitos Tanja, olet oikeassa. Epäoleellisille pitää järjestyä aikaa.
hope your week is going well.
VastaaPoistaThanks Coco, yes, it's going just fine. Very happy that tomorrow is Friday ;)
PoistaIhanaa pohdintaa....:)
VastaaPoistaMukavaa vaikkakin sateista keskiviikkoa sinulle♥
Kiitos paljon, ehkä hivenen levotonta sekopäisyyttä täällä ilmassa. Keskiviikon sadepäivässä oli ihana tunnelma :)
PoistaPysähtyminen on monesti oleellista.Mistä senkin tietää onko oleellisena pitämämme todellisuudessa epäoleellista. Ja onko epäoleellisessa sittenkin jotain oleellista. Eikä tässä minun kommentissani ollutkaan mitään oleellista. Sain aivoni nyt jotenkin ihan solmuun kun rupesin ajattelemaan tätä asiaa.
VastaaPoista:D Aivosolmu on hankala. Mutta välillä hyvin oleellinen tilanne :D Kiitos ajatuksista!
PoistaIhania ikkunaruutuja!
VastaaPoistaOi kiitos. Kivasta päivästä nämä kuvat, kauniista paikasta.
Poista