keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Vaikka ovatkin


































Ensimmäinen tomaatti on kypsynyt.
Kesäpäivä sujahti postiluukusta luokseni, kaunis kuin mikä. 
Kauniita ovat olleet kaikki nämä päivät,
valoisia ja rauhallisia, ihmeen vaivattomia, vaikka ovatkin arkea.


Lapset lähtevät taas. 
Liian hiljainen koti, mutta aikaa asioille.
Tarvitsen uuden kirjan, lenkkipolun ja täydellisen motivaation.
Tai ainakin selkärangan.






















14 kommenttia:

  1. dear satu,
    i like to read your post. what language is this? so i can used traslation service.
    let me know.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. satu, i am now able to read you.
      your writing is like a poetry and lovely one.
      i am so glad that i can read it from
      now on.

      Poista
    2. Coco, I'm glad too :) Thank you so much, poetry, oih!! :)

      Poista
  2. Coco, this is Finnish what I'm writing, I hope translation will work! :)

    VastaaPoista
  3. Nautitaan rauhasta, voimien antajasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitäisi. Välillä rauha tekee levottomaksi.

      Poista
  4. Minulla ei vielä tomatit punerra....niin ja toisessa varressa ei tule punertamaankaan, kun on keltainen tomatti...:))
    Vastasinkin jo omassa blogissasi sinulle, että juuri siellä teidän torilla oltiin...:)
    Mukavaa ja rauhallista loppuviikkoa sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen tomaatti on hyvä :) Kiva että kävitte täällä torilla! Se on mukava paikka, hassua vaan, miten vähän tulee nykyään käytyä. Oli aikoja, jolloin poikkesin joka torstai. Kiitos samoin, hyvää loppu viikkoa!

      Poista
  5. Ihana oivallus tuo kortin rönsyilevä maisema :)

    Arki on usein parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) On se, vaikka voimia vievää. Mutta se on sitä peruselämää, oikeata.

      Poista
  6. Meidän tomaatti kuihtui loman aikana. Ei siitä taida enää mitään tulla, harmi.

    Minulle kanssa yksi selkäranka, kiitos. On jotenkin vetelä ja raskas olo, vaikka takana on vasta viikko töitä. No, ehkä se ensimmäinen viikko onkin pahin, kun rytmi on vielä lomainen.

    Kauniit kuvat, ensimmäinen kuin henkäys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tomaatti parka. Meidän tomaatin pelastus oli naapurin mies, hän kävi joka päivä kastelemassa, kun oltiin reissun päällä.

      Mun selkäranka on vielä hakusessa. Ei näy. Vetelä ja raskas, juuri niin, samma här. Mulla sentään jo eka viikko kaukana takana. En tiedä, ihmisen kuuluisi kesällä olla ja aistia, ei muuta.


      Kiitos. Kovasti. Tällä jaksan tästä kammeta itseni ylös, vielä työpäivä edessä. Kiitos.

      Poista
  7. Täälläkin katse kiinnittyi punaiseen tomaattiin: niin kaunis! :) Meillä vasta vihreitä versioita... Kaikkinensa ihania kuvia kesästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tomaatit ovat suloisia. Pelkään vaan että oksat katkeilevat, kun ovat niin painavia, tuo maljakossa oleva oli ensimmäinen...

      Poista