Tänään tämä äiti on ihan ihmeissään.
Ensimmäiseni, poikani, on jo 15 vuotias!
Hieno, viisas poika.
Muisteltiin aamupalalla menneitä leikkejä ja intohimoja.
Oli paloautot ja dinosaurukset, oli legoukot ja keräilykortit.
Paljon hauskoja, onnellisia muistoja.
Paljon muutakin, elämää jo niin monelta vuodelta.
Tänään hän menee rippikoulun iltakirkkoon.
Minun nippanappa kaksikiloinen ja 44 cm "pitkä" poikanen!
Ei ole enää pikkuinen, ei ole.
Onnea pojalle ja äidille. Ihania yhteisiä vuosia takana, paljon ihania edessä!
VastaaPoistaOnnea onnea toivottelen myös!Teillä on alkuvuosi yhtä juhlaa!
VastaaPoistaKakkukynttilät laskiaispullissa on herkullisen näköinen idea. Meillä ei ole helmikuussa synttäreitä mutta...nimpparit olisi. Kai niitäkin voi kynttilöin juhlistaa...Ennenvanhaan rippikoulun jälkeen pääsi tansseihin, ja oli jo melkein aikuinen, ainakin omasta mielestä. Ja kuitenkin ihan niihin päiviin asti leikittiin paperinukeilla ja barbeilla.
Maailma muuttuu, lapset kasvaa ja me siinä mukana!
Onnea 15veelle!
VastaaPoistaMeidän tammikuun tyttö 16vee ei väliin tiedä ollako iso vai pieni vai isompi kuin perheen isoimmat.
Sinne poikasellesi paljon ehyitä elämänhetkiä, iloa hirmuisesti oikein ja runsaasti sitä varjelusta, jonka turvin selviää kaikesta eteentulevasta!Ihana äiti hänellä♥
Ja hei rapsutus kisulille ja kädenheilautus pikkuneidille täältä toiselta:)
Katja! Kiitokset. Hämmentävää tämä ajan lento.
VastaaPoistakata! Kiitos sinulle! Pelkkää juhlaa juu :) Meillä on tammi-huhtikuussa jokaisessa yhdet synttärit, viidennet sitten elokuussa. Nimpparit on hyvät kanssa, ehdottomasti voi kynttilöin juhlistaa! Just tuo, että yhtäkkiä lapsuus muuttuu aikuisuudeksi, ainakin melkein. Niihän se on, ei auta kuin mennä mukana! :D Kiitos Kata!
tinttarus! Lämmin kiitos, sinä ihana :) Sinne myös terkkuset!
Onnea teille!
VastaaPoistaJuttelin just hiljan mun 48 senttisen parikiloisen kanssa (siis ei enää!) että on se kumma mistä nuo sentit tulee ja miten 13-vuotiaan kenkä on kuin isällään...
Oikein paljon onnea 15vuotiaalle!
VastaaPoistapiilomaja! Ihmeellistä kun lapset kasvaa ohi oman pään... hienoa ja haikeaa yhtäaikaa. Ja sitten kun ajattelee, että 15 vuotta sitten minä olin 28 vuotta, se vasta ihmeelliseltä tuntuukin!! :D
VastaaPoistasade! Kiitos!