Halki sateen

 

Olen juossut miehen kanssa yli leveän joen,
kävellyt ystävän kanssa halki sateen.
Olen katsellut, kuinka pellot painuvat tiukasti maahan,
imaisevat taivaalta vedet ja pilvetkin. 




Kuu vahtii nyt. 
Jos menen salaa nukkumaan,
ehkä se ei sitten huomaa ja valvota.

Raportti

Täällä on väännetty raportteja tiukkaan tahtiin.
Ne rästit... se eräs iso urakka taitaa olla valmis! 
Opiskelu on nyt teoriapainotteista. 
Hirmu paljon kiehtovia asioita meneillään.
Lukeminen, perehtyminen ja pohdiskelu
vaatisi vaan niin paljon enemmän aikaa, kuin mitä on tarjolla.
Pitää oppia rajaamaan, valitsemaan ja tekemään päätöksiä. 
Sellaisia, mitkä pitää.


Peetusta on kivaa, kun järjestelen papereitani sohvalle,
ihan vain häntä varten makuualustaksi!
Järjestys on hänestä myös kiehtovaa pistää uusiksi ja samalla
nakertaa papereiden ja kansioiden kulmat parempaan kuosiin.
Mahtava apulainen!

 

Kahdeksan kynttilää

Hän on täyttänyt kahdeksan vuotta elokuun 11. päivä.

Punaiset kynttilät puhallettiin jo aiemmin

ja tänään olivat ystävät juhlimassa, viimeinkin!

Äänet saavuttivat huimia korkeuksia

ja nonparellit kiirivät pitkin keittiötä,

kemut olivat siis erittäin onnistuneet!

 

 

Pitkät lämpimät

Sain syyssäärystimet valmiiksi.
Niillä on pituutta reilusti polven yli. 

Kesäni värit

Kesässä nämä värit, nämä sävyt.
Pysähtynyt tunnelma.
Vienon pieni liike, lähes huomaamaton.

Ääninä hiljaisuus ja rauha, huomaan.
Hyvä katsoa näin jälkeenpäin,
että kyllä siellä oli, rauha.
Vesi, tuuli, varjojen kuiskaukset.




Syksyn sävyt ja minä emme ole vielä kohdanneet rauhassa.
Toivon, että sillekin tulee aika, oikeat hetket.
Olen minä ne huomannut, kaunottaret,
mutta en ole ehtinyt pysähtyä.
Tarvitsen metsän, oikean tuulen, lehdet jalkojen alla.




 
 

Voimaksi

Keskellä viikkoa tarvitaan voimia,
mitä vaan, mistä tahansa, kunhan se vaan on voimaksi.
Katsokaa noita naisia!
Ihmeellisen hienoa energiaa, ryhtiä ja iloa.
Taidan laittaa heidät kehyksiin.


Ei mulla tänään muuta. Suklaata on tullut syötyä.

Pannukakku

Voi mikä villi tuuli on ollut täällä tänään!
Maanantaiankeuskin on ollut, mutta se meni jo.

Sitten oli taivaallinen pilates,
hyvin persoonallisen näköinen pannukakku
ja hillittömät naurut tyttären kanssa. 
Pannukakku peitettiin hillolla ja jäätelöllä
ja kyllä, hyvää se oli sittenkin.

Nyt hetkeksi kouluhommien kimppuun.
Onneksi pilatesveny on vielä päällä,
sen kanssa jaksaa pitkälle.
(vaikka vatsa onkin täynnä sitä pannaria)


 

Varmasti

Nyt tuntuu, että taidan olla jalat maassa.
Keveästi, mutta varmasti.
Siellä missä minun juuri nyt kuuluukin olla.


Meillä alkoi pääaineopinnot.

Sateeseen

On hyvä asennoitua jo kotona
tulevaan päivään ja säätilaan.
Täällä tyttö treenailee.


Kohta ampaistaan sateeseen.


Ampaistaan?? Mikä sana sekin muka on?













 

Vailla järjestystä

On sivuja, jotka huutavat luokseen sanoja,
mutta sanat, ne kirmailevat vielä
vallattomina, vailla järjestystä ja järkeä.

Puolikunto

Viikko alkaa ränsistyneessä olossa.
Kurkkutönkkö, puolikunto, häilymieli.
Pitäisi päästä tästä eroon,
lenkkipolut, metsät, tuulten kuiskinnat kutsuvat.
Perusarki kaataa mennen tullen puolikunnon.
Mielummin tukka putkella kuin tukka lirmuna,
päänuppi maata viistäen.


Oli pakko aloittaa. Neulominen. Ihan pakko.
Sovin niskajumin kanssa, että jos ihan vähän kerrallaan,
niin tullaan varmasti hyvin toimeen, kaikki yhdessä. Pakko.


Punainen kukka. Tuo punainen, ihan paras punainen.
Häämekko.
Viime syksy.




 





 


 

Vedet olivat etäisiä

 
 

Nyt tunnen syksyn.
Tummat hetket, villit tuulet.
Vakava, viileä hiljaisuus.


Pieni haikeus siitä,
että järvivedet ovat viilenneet.
Uin vain kaksi kertaa, 
toukokuun lopussa, kun kaikki oli vielä
raikasta ja kirkasta, vapaata.
Sitten elokuun alussa, silloin oli jo syvää
ja pehmeää, lämmin olla 
eikä kirkkautta enää kaivannutkaan.
Siinä välissä vedet olivat etäisiä.
Kauniita, mutta etäisiä.


Kuulin puhuttavan navakasta tuulesta,
hallanvaarasta.
Parantelen nyt tätä syystautia
ja vaikenen sääpuheitten äärellä.
Ja kyllä, nyt tunnen syksyn.




 
 

Pyristelen

Täällä on muutama toipilas,  syksy toi taudit samantien.

Kissa riiviö sen sijaan on hyvinkin voimissaan,

vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niitä riittää.

Onneksi uni vie välillä voiton kissallakin!

Minä pyristelen tautia vastaan.

Pää humisee siihen malliin, että saas nähdä.

En yhtään välittäisi.

Enkä oikein ehtisikään.

 

Toivon tämän hetken

En kurkota kuuhun, 
kiipeän sen sijaan pihapuuhun.
Se on tässä vierellä,
ei kaukana vaan sopivan lähellä. 


***



Jos jotain toivon,
toivon juuri tämän hetken. 
Tässä kun taitaa olla ihan kaikki, minulle.
Tässä ja nyt.




 









 

 

Tätä matkaa

Vein valmiit pikkuruiset metallityöni opettajalle arvosteltavaksi.
Näytinkin jo Vahvoilla juurilla-työn sekä Tien ja Suojeluksen.
Tässä vielä muutama muu.


 

Matka

- patinoitua pronssia


 

 Jälkiä

- vasaroitua ja patinoitua pronssia
- ovat erikokoiset, sillä harvoin matkalla jätetyt 
  jäljet ovat samanlaisia (no, myönnän, olivat aluksi samaa kokoa,
  töpeksin reiän porausvaiheessa, joten piti sahata 
  toinen pienemmäksi)


  

Avoin maailma

- vasaroitua, punsseloitua pronssia
- putken pätkä juotettu kiinni nauhaa varten


 

Lentoon

- vasaroidun metallilangan ja huovutetun villan yhdistäminen





 

                                                                                       

Jäljet korvissa, avoin maailma kaulassa.
Näillä mennään tätä matkaa.


Oli niin hyvät koulupäivät, ilta ja ihan kaikki.
Ihmettelen täällä nyt kiitollisena.