Musta perhonen yllätti kulman takaa tänään,
lensi eteeni kesken kaiken töissä, sisällä.
Kiljaisin. Ja saman tien nauroin!
Vilkutin, kun lensi pois.
Ilahduin uutisista, Pikkuapollo on ottanut
porvoolaisen pellon kodikseen, ihmeellistä!
Tänään lämpö tuntui jo ihon alla.
Odotan, että ehtii luihin ja ytimiin asti.
Odotellessani haen hiirenvirnakimpun keittiön pöydälle.
Minäkin haluaisin tuollaisen hassun kohtaamisen perhosen kanssa!
VastaaPoistaTänään lämpö tosiaan tuntui, koko päivän!
Mullakin oli lenkillä käydessäni hauskoja kohtaamisia: ensin näin niin söpöisen siilin vipeltävän ruohikossa, että piti ihan ääneen sille höpötellä. Sen jälkeen pelästytin sorsapoikueen pusikosta polun vierestä niin, että pelästyttivät minut niin, että kiljahdin. Loppumatka olikin pakko kävellä, että ehtisin kaiken luonnon hienouden huomata, enkä kirmaisi ohi...
VastaaPoistaOlen yrittänyt pysytellä paljon pois koneelta nyt kesällä, mutta sinun ihanuuksiasi olen käynyt täällä välillä vilkuilemassa. Nyt oli kommentoitavakin, kun on ihan ikävä!
Kaunista, lämmintä, hymyistä kesän jatkoa sinulle, Satu.
Tie! Hih, se kyllä yllätti täysin :) Mahtavaa, nyt oikea kesäkeli!
VastaaPoistaTanja! Oi olet nähnyt ihania ystäviä :) Kiva, että olet käynyt, ikävä täälläkin! Ja on niin ihanaa kun on lämmin!
satu, oh you had another blog here. so nice.
VastaaPoistai like this photo very much.