keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kosketus metalliin






Uusi materiaali.
Kiehtoo (mahdollisuudet).
Pelottaa (laitteet, aineet). 
Kivaa, mutta liian vähän aikaa tekemiselle
(aina sama virsi).
Sahasin kuparista kaulakorun alun.
Sain monta terää poikki.
Hiippailin välillä nurkissa, 
sillä tämä nopea tahti saa minut sekopäiseksi.
(huoh)

 


 

















3 kommenttia:

  1. Kaunis muoto sieltä leikkautui. Emalointiako tulossa, kun pohja on kuparista?
    Minulta jäi sitten hakematta koulutukseen. Iski kait rimakammo tai joku muu selittämätön. Ehkä en ollut vielä valmis..
    Kiire on uuden oppimisessa ikävä seuralainen, mutta uskon että omimmat tekniikat jää kiireestä huolimatta kuplimaan pinnan alle.

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia ja juttuja!Karehdittavan näköisiä juttuja ja tekemistä.

    VastaaPoista
  3. Merruli! Meillä on metallityökurssi, ei emalointia, tein tuon kupaririipuksen ja patinoin sen pinnan. Se emalointi kiehtoisi myös, mutta olen jotenkin ainekammoinen...
    vapaavalintaisissa sekin olisi mahdollista kyllä.

    Voi harmi, ajattelin kyllä kovasti, että haet...mutta kaikella aina tarkoituksensa, eikö vaan? Tuo kiire on niin totta. Harmittaa oikeasti tällainen pikakurssimeininki,mutta minkäs teet, meillä itsenäistä opiskelua niin paljon. Ei sovi mulle tämä tahti ollenkaan, mutta eipä ole vaihtoehtoja, jollei sitten heivaa koko hommaa.

    vilukissi! Kiitti :) Karehdi vaan sinä siellä, ei tää aina herkkua ole, vaikka toi metalli kyllä aika kivalta tuntuukin.

    VastaaPoista