Sumuun

Aamusella lempeässä maisemassa.
Linnut lauloivat
ja minä kuuntelin hiljaa,
katselin rauhaa.
Hauraat jäät, jähmeä maa.
Jos takatalvi on tämä, niin mielelläni sen vielä pidän. 


Menin juuri ennen sumua,
lähdin harmaa, pehmeä peitto ympärillä.
Kauneus.




 

Kun äiti on tehnyt pitkää päivää

ovat lapset touhuilleet kotona keskenään.
Pienimmältä tuli eilen iltasella viesti
"mä ja jasmin kerätiin paljon kepejä ja asksrrelltiin".
Ja niin olivat kaverinsa kanssa tehneet, todentotta!
Fiksusti olivat asetelleet aluspaperit keppien alle
ja hienon leikkikentän olivat väkertäneet lattialle.
Äitinsä tytär selvästi, kepit ja kävyt ja kivet kiehtovat
ja kotinurkat pursuavat erinäisiä luonnonmateriaaleja
työstettäväksi myöhemmin, hehheh... 

Eikä tässä kaikki.
Tänään kotiin tullessani sain tytöltä ihanan yllätyksen!
Oli taas ollut kaverin kanssa oksajahdissa
ja yhdessä olivat sitoneet tämän ihanuuden...
pääsi heti seinälle!

Iltojen valo

Aamusta iltaan kiireitä.
Valo on tullut olemaan.
Huomaan puiden latvukset pilvissä asti,
paljastuvat pellot, keveyden tuulissa. 
Huomaan kaiken pikaisesti, kuin sivusta.
Hetken vilahdus silmäkulmassa.
On tarve ajalle, olla ja nuuhkia,
katsoa pitkään ja kaikessa rauhassa. 












 

Juhla

 

 

 

Miehen juhlaa ollaan vietetty täällä pitkin viikkoa.
Täydet 50!
Juhlittiin St Patrick's Daynä ystävien kesken
ja tänään kahviteltiin perhepiirissä.
Hieno ikä! Hieno mies!
Ja kaikesta juhlinnasta niin hyvä mieli.

Ojennus

Koko viikko laahustettiin täällä kehnoissa olotiloissa.
Samaan aikaan koti levähti ympärillä entisestään.
Eilinen toi mukanaan uusia voimia ja virkeitä ajatuksia.
Kun aamupalakin alkoi jo maistua, 
päätettiin pistää kotinurkat kuntoon.
Pyykkikone hurisi, mattopiiska viuhui, pölyrätillä riitti duunia.
Nyt nautitaan viikonlopusta ja valmistellaan huomisia juhlia.

Pölyjen keskeltä paljastui tyttären ihastuttava koivu,
ollut paikallaan koko talven, sitkeästi ja varmasti.
Ja katsokaa tuota kissaa!
Sain sen jo talvella ihanalta ystävältäni.
Itsetehty laventelikissa, niin suloinen!
Tekee nyt kissataikojaan astiakaapin ovessa. Kiitos!


On myös ilmestynyt uusi CuRec! 
Käden jäljestä löytyy ohjaustoiminnan opiskelijoiden blogeja.

Peltotie

Luovan askartelun kurssin yksi tehtävistä oli 
tehdä työ, missä hyödynnetään luonnonmateriaaleja.
Päätin heti, että tässä kohtaa hyödynnän hääjuhlissamme
koristeina olleet viljat, sillä halusin ne muutenkin säästää
jossakin toisessa muodossa, kuin vain maljakossa.

Viljoista syntyi Peltotie seinälle.
Yhdistin viljoja ensin rautalangalla,
sitten päälle pellavalangalla.
Kerroksia tuli paljon ja työstä tuli painava.
Keittiö oli pullollaan viljanjyviä ja roskia,
mutta lopputuloksesta olen iloinen.


 

Peltotie muistona häistä, yhteinen polku.
Ja koska viljanjyviä jäi runsaasti,
viljelimme tietenkin tyttären kanssa oman pellon.
Kätevä kuin mikä!
Pellonlaita kotikeittiössä 
tai sitten voi napata pellon mukaansa mihin vain lähteekin!

Laatuaika

Hyvin harvinainen tilanne.
Koko perhe kotona keskellä viikkoa, arjessa.
Nukutaan ja heräillään välillä kisailemaan siitä,
kuka ehtii ekana vessaan ja kummasta päästä tulee.
Tauti kaappasi kaikki viisi yhtäaikaa.







 

Jos kerron, kuunteletko?

Liian täyttä arkea, mutta onneksi vastapainoksi ihanaa juhlaa.
Keltaiset tulppaanitkin vain kaunistuvat vanhetessaan,
saavat särmää ja luonnetta pintaansa.
Sunnuntaiaamun valossa asuu hetken vapaus.
Päässä soi vielä irkkubiisit ja iloinen nauru.
Saisiko niillä käärittyä kiireen, stressin hallittuun pakettiin?


On ajateltava tehtyjä, sillä niitäkin on.
Sanat ja lauseet, runot, ismit ja se novellikin,
ne on kirjoitettu, koottu ja palautettu.
Ilo vetää listasta jotakin yli, samalla haikeus,
sillä luovaa kirjoittamista ottaisin heti toisen kurssin lisää.
Tekemisen rentous on hukkateillä,
luova käsillä tekeminen paennut piiloon, 
taisi paniikki hotkaista ne.
Siltikin, sanat eivät kadonneet ja kynä pysyi kädessä,
luulen, että ne kaikki kirjoitetut lauseet
toimivat selkärankana tälle alkuvuodelle.
Jos kerron, kuunteletko, mietin ennenkuin kirjoitin.
Nyt en enää, kirjoitan silti, itseäni varten.


Ajattelen tehtyjä, 
mutta tänään on kohdattava muutama tekemätönkin.
Pysyköön valo!

Palaverin paikka

ja paikkana huoltoasema.
Askeettinen ympäristö antoi tilan 
intensiiviselle uppoutumiselle
ja päivä eteni tuulen lailla.
Kuvat ja sanat pyörittivät 
ajatuksia, valintoja ja päätöksiä.
Saatiin aikaan varmuutta ja selkeyttä,
sille rakentuu vielä loppusilaus.

Etenee eräs pitkä, kiehtova projekti.
Nähdään jo maalisuora.











 
 

 
 
 

Tämä valo, nämä värit

***

 

Sunnuntaikävely

Siitä on tullut jo perinne.
Kun tyttö on uintitreeneissä, me miehen kanssa
suihkitaan kävellen ympäri kaupunkia.
Päivitetään tärkeät asiat, mietitään tuleva viikko kuntoon,
puidaan menneet ja päästellään höyrytkin pihalle.
Tienvarsille jää kalvavat stressit ja alkavat paniikit
ja huomaamatta on tullut reippaasti liikuttuakin.
Parasta terapiaa, kiitos :)


Ja yhtäkkiä ollaankin taas maanantaissa.
Lempeässä kevätaamussa, linnunlaulussa, auringonvalossa!
Ihan huimaa, tästä vedetään mahtavat energiat, eikö?

Oli perjantai, tuli lauantai

Poika lupasi tehdä päivän aterian,
mies avata viinin.

Minä pidän ikkunat kiinni,
hiukset sekaisin ja listat loitolla. 

Alitajunta hoitakoon hommansa,
minä jatkan siitä sitten huomenna.

Torstaikuu

Kummien ajatusten päivä.
Et voi sitä tietää, tajusin. 

Kuu hyvin varmana paikallaan.
Ollapa sellainen.
Vaan eihän sekään ole kaiken aikaa komeimmillaan.

Huima riemu siitä faktasta, 
että olen sisäänpäinkasvanut!

Taidan jutella kuun kanssa koko yön.
Varmasti viisaita.

Keskiviikkopäätös

Voi tehdä valintoja, päättää ja olla helpottunut.
Voi tuntea kesäillan, ruohon varpaissa, jännityksenkin.
Voi hakea kaupasta rautalankaa ja helmililjan, ei muuta,
ja olla niistä molemmista oikein iloinen.
Voi katsella, kun tyttö laittaa pieniä siemeniä multaan,
ihan vain siksi, että saataisiin vähän raikasta vihreää esiin,
että on mitä odottaa. 


Voi ajatella viisaat siivet päätöksen ympärille.

Tiistaikysymys

kuului aamuvarhaisella näin

"Jos olisit eläin, mikä eläin haluaisit olla?".

Salaa ajattelin, että kaunein vastaus oli tuulihaukka.

Minä olisin tänään halunnut olla kettu.

Olisin kuljeskellut metsäpolkuja kaikessa rauhassa.

Viisaana, varmana ja kauniina. 

 

Maanantailohtu

Alkuviikon alakulo hiipi tänne.
Väsyneenä, vetelänä, mietteissä.
Tänään ei enää kannata yrittää mitään.

Tehtiin tytön kanssa kuitenkin peltileipää.
Lämpimäksi maanantailohduksi.





 
 

Käytiin hiekkarannalla

ja tyttö löysi heti kesäleikit.
Siellä oli hiekka ja oli jää.
Taivaalla loisti kuu sekä aurinko.
Ilmassa yhtä vahvana talvi ja kevät. 


Sopusointu, ajattelen.

Olisi aika ankeaa

jos kaikki olisi valmista, tehtynä,   poissa mielestä ja käsistä.
Miettikääs, ei olisi mitään tekemistä!
Hui pelottava ajatuskin.
Onneksi tilanne ei ole tuollainen, ei lähelläkään.

On paperikasat ja villapinot ja keskeneräiset tekeleet.
On repaleisia ajatuksia, tyhjiä liuskoja, lankaa jäljellä.
Ei tarvitse kuin valita, mitä tänään jatkaisi,
minkä tekemisen listalta ottaisi käsiinsä.
Ja jos ottaa jotain käsiin, 
voi samalla napata toisen tekeleen ajatuksiin.
Kätevää! Helppoa! Onnellista!

Mitäpä sitten valitsen tälle päivälle? 
Jos päätän nyt heti tässä, jää vielä aikaa tekemisellekin.
Voisi saada jotain valmiiksi astikin...

Otan tänään sanataidetta ja oksanpätkiä, kiitos!
Lauantain kunniaksi!