lauantai 21. tammikuuta 2012

Taivaissa, maissa
























Venyin pitkäksi tämän viikon aikana.
Katse taivaissa, askeleet maissa.
Aika hyvä kulkea niin, rauhoittavaa.
Ei kaadu helposti.


Jos olisin runo, olisin mielelläni haiku.










6 kommenttia:

  1. Pää hipoo pilviin
    ulottuu pehmeäksi
    nutturalumi.

    Pää pilvissä ja jalat maassa on joskus tukevaa kulkea. Ei heilahtele niin helposti.

    Elämän tavuja ei onneksi tarvitse laskea;)

    Lumilauantain illasta halaus!

    VastaaPoista
  2. Yläkuva on vaikuttava. Jokin tuossa rännnissä on niin kaunista.

    Elämäni haikuna... :-)

    VastaaPoista
  3. Tämä kuvasarja on todella kaunis. Sopii tekstin kanssa niin hyvin yhteen. Kuvat ovat haiku.

    VastaaPoista
  4. Voi minäkin tahtoisin olla haiku. Olen kai aina ollut niin.

    Ja nuo linnut, ihana kuva.

    Mietin viikonloppuna, että on välillä niin hämmentävää tämä opettelu, joka jatkuu ja jatkuu, tämä arjen kulkemisen opettelu, että tarvitaan unelmat, mutta silti jalat maassa ja kaiken muun asian siihen väliin sovittelu.

    Tuntuu hyvältä lukea sinun tämä teksti, rauhoittavalta.

    VastaaPoista
  5. Tinttarus! Miten hieno haiku, vau!! Kyllä, se kulkutapa on hyvä ja tavujen laskeminen elämässä ei ole tarpeen! Kiitos :)

    Linnea! Kiitos, minustakin se on viehko. Niih, haikuelo :)

    Kirjailijatar! Oih kiitos, miten kauniisti sanot! Haikukuvat, voi että!

    himalainen! Hyvä, minuakin mennyt viikko rauhoitti kummasti ja nyt tässä alkavassa olen aika hyvällä mielellä. Olet niin oikeassa tuosta opettelusta, juuri sitä. Välillä sen unohtaa ja sitten on taas ihan puulla päähän lyötynä. Haikuna on hyvä, ollaan vaan :)

    VastaaPoista
  6. Minullekin tuli kuvista mieleen haikuruno! Kauniita otoksia, hienot pehmeät värit.

    VastaaPoista