hyvin tarmokkaasti,
sen kuuloisesti, ettei taida loppua ikinä.
Mutta ei se mitään. Satakoon.
Oli kuitenkin yksi kirkas aamu
ja yksi valloittava lumituisku,
ja jos niitä ei olisi ollut, sitä hetken valkeaa,
niin sittenhän tätä ei kestäisi.
Oltiin tytön kanssa uimassa eilen,
katsottiin sieltä lämpimän veden keskeltä
tuulimyräkkää ulkona ja naurettiin.
Tyttö sanoi, että tultiin ihan oikeana päivänä uimaan.
Niin minäkin ajattelin, kun siellä vedessä
lojuin ja venyttelin
eikä mikään hetkeen tuntunut rasittavalta.
Illalla melkein lauleskellen
(jos ääneen laulaisin, perhe pakenisi paikalta)
leivoin pojan koulun myyjäisiin herkkuja
ja lopulta nukahdin aikamoisen tyytyväisenä.
Kuulin kyllä vesisateen ennen sitä.
Eilinen lumimyräkkä oli kuin ennakkojoululahja! Minun on vaikea kestää tämän aamun sadetta, mutta sinun kirjoituksesi jälkeen siedän sitä hieman paremmin. Olet ihana! :)
VastaaPoistaJuu, vesisade ja myrsky. Se vaan jatkuu. Pojalla on futisharkat ulkokentällä ja huomenna matsi...mitenhän käy?
VastaaPoistaKatja! No hyvä, jos sieto kasvoi :) Tajuan kyllä, aikamoinen keli, ush. Sinäkin olet:)
VastaaPoistaaurinko ja kuu! Argh...ei ole kyllä pelikelit, ei.