tämä joulu, siltä tuntuu.
Hidastun tässä vuosi vuodelta, huomaan,
ja nytkin olen vielä lokakuun häätunnelmissa
ja matkalla, kulkemassa pitkin kauniita katuja.
Pää on jäänyt sinne
ja viuhdon vaan mukana näissä jouluhässäköissä.
Pimeys tekee osansa, varmasti,
ja se, että aika lentää käsistä.
Pahin kiire on hellittänyt jo, onneksi.
Olen kyllä töissä ihan viimeiseen asti,
mutta ollaan sielläkin jo laskeuduttu
rentoutustilaan.
Vielä juhlitaan iltaisin miehen töissä
oppilaitten musiikkiesityksiä kuunnellen,
niistä juhlista jos mistä saan rauhan mieleeni.
Upeaa seurata sitä,
miten suurella sydämellä mies paneutuu työhönsä.
Viikolla rauhoituin pienemmän tyttären
koulun Lucia-konsertissa, niin kaunis, upeasti tehty,
ja isomman tyttären oman luokan jouluiltamissa.
Siellä oli huima meininki,
olivat nähneet kovasti vaivaa esitysten kanssa,
kaikki olivat täydellä innolla, tekemisen riemulla mukana.
Kunnioitan suuresti opettajia ja ohjaajia,
jotka antavat lapsille tilaa,
jaksavat nähdä sen vaivan,
että oppilaat löytävät palon tekemiseen.
Ihan mahtavaa.
Sen kerron vielä, että luokka jäi
juhlan jälkeen innoissaan yökouluun
ja aamulla saivat herätä opettajansa
triangelin soittoon.
Olen niin kiitollinen elämyksistä,
mitä lapsilleni suodaan.
Mistä tämä lähti?
Siis siitä, että joulu menee ohi...
Ehkä se tässä kuitenkin hiipii hiljaa minuun,
salaa, askel askeleelta,
juhlien ja hetkien myötä.
Vaikken tänä vuonna olekaan tehnyt itse
yhtäkään lahjaa,
vaikka ulkona sataa edelleen vettä,
vaikka siivoamista vielä riittää
(kuusen pitäisi sentään mahtua sisälle),
niin ehkä kuitenkin...
...salaa haaveilen jo siitä hetkestä,
kun istun juustolautasen äärellä,
käsissä kirja ja lasillinen sherryä...
Niin ja oikeastaan ihanaa, että olet vielä siellä,kauniilla kaduilla. Itse ponnistelen kanssa tuon siivon ja kadonneiden joulukorttienkin kanssa. Mutta toisaalta tämä jatkuva syksyinen sää on ollut vähän kuin ylimääräinen vuodenaika, lupa käydä mielessään vähän siellä ja täällä. Juhlat ovat ihania. Ihan parhaita. Tänään lähdetään kummipojan tanssinäytökseen. Tärkeää olisi myös viettää pieni hetki ystävien kanssa ennen aattoa.
VastaaPoistaHarmillista, että monien seuraamieni blogien päivitykset eivät nykyään ilmesty lukulistaani! Täältäkin oli jäänyt monta väliin. Onneksi tulin kommenttisi perässä tarkistamaan asian!
VastaaPoistaTekstistäsi ainakin jo huokuu se oikea joulun tunne. Kyllä se iskostuu sinne sisimpäänkin, ihan pian. Minulla tänään vasta joulusiivouspäivä (ei kerrota kellekään, että siivoan adventtina), ja jokunen lahja jopa vasta työn alla. Minäkin odottelen juustoa ja viiniä. :)
Kaunis kuva. Minusta on hyvä, kun tajuaa, ettei sitä tarvitse tehdä kaikkea niin viimeisen päälle, että joulu tulee silti. Että se tulee, vaikkei ehtisi tehdä mitään. Ja kyllähän se tulee sinne sydämeenkin, kun vain itse rauhoittuu, totta.
VastaaPoistaIhanaa alkavaa jouluviikkoa siis.
Voi Satu, juuri kirjoittelin vastauksen sähköpostiisi ja nyt vasta katsoin tänne! Aika samoissa tunnelmissa. Kiitos muistutuksesta: juustoja ja viiniä jouluksi...mmmm... :)
VastaaPoistaJoulu on viikon päästä jo lähes ohi. . . Ja kaikki on vielä kesken. Jopa viimeiset joulukortit tekemättä . . . Vaan sieltä se joulu tulee, teki sitä sitten sen, tämän tai tuon, tai jätti tekemättä.
VastaaPoistaIhana tuo Lucia kuva, siinä on kuvattu tunnelma; ilo ja rauha. Näin minä sen ainakin näin.
Ihanaa Joulunaikaa!
Tuo alin kuva on todella hieno, kaunis, herkkä! Siinä on upea joulutunnelma.
VastaaPoistaMinäkin salaa haaveilen joulupäivästä, jolloin luen yöpaita päällä uutta kirjaa (jos pukki tuo...) ja napsin suklaata vailla kiirettä minnekään.
Kiva kun vierailit blogissani! Ja mukavaa joulunodotusta!
J! Ihanasti ajattelet tässäkin kohtaa...kuin ylimääräinen vuodenaika...niin totta :) Juhlista sain kyllä voimaa, vaikka ne veivätkin ajan kaikelta muulta. Koti ei näytä vielä juhlalta...mies kyllä lupasi, että kun tänään tulen töistä, on nurkat ojennettu. Kummipojan tanssinäytös kuulostaa ihanuudelta, voi että! Ja hetki ystävien kanssa, se olisi niin tärkeää täälläkin. Ehkä sitten myöhemmin. Ajatuksia sinne, kaiken aikaa.
VastaaPoistaAnsku! Kyllä tässä adventit ja arkipäivät niin sekottuu, ettei mitään väliä! :D Kyllä se tunne tuolla sisällä taitaa sitten olla, jossakin kiireen keskellä. Kiitos kun kävit!
Kirjailijatar! Kiitos. On se niin. Jotenkin sielu kaipaa rauhaa ja sellaista levollisuutta ympärille, kaaos ahdistaa, vaikka kuin ajattelisi, ettei se haittaa. Joulumieli tuli juhlista ja musiikista, eilisestä valosta. Voi hyvin ja voi että ihanaa, kävin lukemassa pikana, että lähdette!!
Tanja! Joko kävit ostamassa? Mies haki viinit eilen, juustonmetsäsätys on tänä iltana:) Kiitos s postista ja rauhaa näihin päiviin!
Satu! Olet ihan oikeassa! Kiitos kovasti, minäkin tykkään kuvasta. Ja kiitos samoin, ihanuutta ja rauhaa sulle!
Tie! Kiitos, Lucia-konsertti oli ihana! Voi joulupäivässä on rauha, ah! Pelkään, että nukun koko joulun yli, olen niin väsy! :) Kiva kun sinäkin poikkesit, tervetuloa jatkossakin! :)