Odottava tunnelma tässä toukokuun alussa.
Hetki vähän ennen vihreää.
Lähdettiin katsomaan olisiko jo, ja kyllä oli...
vanhojen tammien keskellä maa sinisenä!
Katseet puussa ja maassa,
oli perhonen, ampiainen ja kaikki muurahaisetkin.
Ne tammet ja lintujen laulu.
Ja vanhan talon rauniot, mutta surua ei ollenkaan.
Paljaat pellot, veden valtaamat.
Puut taivasta kohden, pilvissä kepeys.
Monen joutsenen kohtaaminen.
Ja se sama, yksinäinen talo,
ikkunoissa luukut, suru huokaa ympärillä.
Onni on päättää viikon arki hymyyn.
Ps. Hain langat ja aloitin joululahjasukkaprojektin.
Pitelen katsetta korkealla.
Lähteviä jäitä.
Palanneita ajatuksia, tahtoa ja toivoa.
Joesta kasvavia puita, odottavia veneitä.
Hassu vapaus tehdä omaa tietä.
Joutsenet, ihmeelliset joutsenet.
Iloa ja kiitollisuutta.
Jäävätkö joutsenet?
Jäävätkö, samaan aikaan kun jäät lähtevät?
Valoisaa, sitä tarvitaan nyt.
Jokaisen ajatuksen ympärille, kiitos.
Uskallanko sanoa, että olo on jo hiukan parempi?
Huivikin etenee.