Homma

  

tuli tehtyä, eli kankaankuviointikurssi on järjestyksessä kansiossa. Mieletön tunne, kun saa jotakin valmiiksi asti,

vaikka sitten seuraavat hommat kolkuttelevatkin heti olalle.

Hiirenvirnoja painoin kassin lisäksi pesukonevärjätylle sideharsolle molemmin puolin. Ihanan pehmeä ja mun vihreä huivi!

Vanhalle siniselle verholle maalasin lumituiskua ja painoin

hiutaleita sekaan, valkoisen värin sekaan laitoin hivenen kimalletta. Saatiin sohvan nurkkaan tyyny nimeltä Pakkanen.

 

Onkos muilla ollut kommentointiongelmia?
On blogeja, mihin en pääse lainkaan kommentoimaan...




 

Rentoa viikkoa

toivon sinne ja tänne näiden miehen farkkujen myötä,

mitkä jäivät jäljelle syksyn kankaanpainokokeiluista.

Söötit, eikö? Säästellään niitä kesän rantaretkille.

Farkuista tuli se kesäkassi. Ja kiva kassi tulikin.

Nyt pitäisi kasata kaikki painokokeilut kansioksi,

kohtuullisen haastava duuni näin maanantaiksi.

Tai sitten...ompelen hiirevirnahuivini valmiiksi... 
jos sen myötä löytyisi inspiraatio.

Kotisunnuntai

ja raikastuneet ajatukset.

Pakkaslenkki, punaiset posket.

Runoja, vaaleanpunaisia sanoja.

Lasi kylmää valkeaa viiniä,

samalla näen jo luottavaisia unia.

Käteni

ovat olleet viime päivinä

savessa, villassa ja ekomassassa.

Nyt ne ovat hyvin tyytyväiset kädet,

paljon tehneet ja kokeneet, ahkerat, kiitos.

Pää käsieni välissä hyrisi onnesta

jokaisen materiaalin kohdalla,

mutta tällä kertaa villa oli paras. 

Hyväätekevin, rutisteltavin.

 

Huolimatta

tyrmäävästä vesisateesta,tuli meidän keittiöön kesä.

Uudet verhot, perunajauhokakkua ja porkkanasämpylöitä. 

Samaan aikaan tytär rentoutui 

koulupäivän päätteeksi tv-katsomossaan.

Mammalle kiitos verhoista!

Hyvää viikonloppua,

pysykää ihmiset pystyssä ja autot teillä, 

liukasta, hui!

     

Toisenlaista

arkea vietän tällä nyt. 

Ainakin hetken, 

varmaan pienen, mutta tärkeän hetken. 

Pitää löytää kiireettömyys, 
jotta voi hypätä takaisin kyytiin.
Pitää nukkua, antaa hartioitten laskea jännitystilasta,
olla vastaamatta lapselle ei nyt.

Ajattelin , että teen sata lajia valmiiksi 
näinä vapaushuilitoipumispäivinä.
Niin teenkin. 
Katson, kuinka lumihiutaleet leijuvat pehmoisina maahan saakka.
Ja taas uudestaan. Vieläkin.
Neulon hienolle miehelle sukat lahjaksi,
Wolverhamptonin väreillä, lämpimät sukat.
Ihastelen kaunottaria keittiön pöydällä.
Kuulen postin kolahduksen, sen, kun pesukone on valmis.
Odotan jokaista lasta kotiin, ja illalla miestä.
Ajattelen, että perjantaina pääsen kouluun,
tapaan ihania ihmisiä, tehdään yhdessä villajuttuja.


Aika siistii, sanoi poika, kun kerroin
päättäväni itse, minä päivinä teen töitä, nyt hetken.
Sisältäähän tämä sen, että tilin saldo
ei ole kovinkaan positiivinen
ja sen, että aika usein päätä särkee, rinnasta ahdistaa,
sillä kai tätä voisi osa-aikasaikuksikin kutsua, jos haluaisi.
Aika siistii silti, 
tämä oma ratkaisu, tässä hetkessä.

ja kulmilta

Dublin,

lokakuu 2011