Kaksi teosta
Tuomas Anhavan "Sateen ääni sillalla"- kirjan nimen inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.
Minkä nimen sinä antaisit näille teoksille?
Kaislikkopiilo.
Merta en nähnyt kaislikon yli, mutta oli kesätaivas, tuuli ja minä itse.
Elämän laiturilla, Olavi Heino, 2016
Unohtua merelle...
Voi, niin käy helposti. Unohdun mielelläni.
Yhtäkkiä siivosin parvekkeen, kohensin muutaman välinpitämättömyydestä selvinneen kukkasen olotilaa, tein jopa uusia istutuksia, multa pöllysi, mies haki mulle kaupasta yrttejä, pesin pöytäliinan, imuroin lattiat ja matot, valokuvasin kuihtuneet kukat, kissa ihmetteli vieressä, keitin kahvit ja join maitokahvini uudesta, ihanasta kupistani henkiin heränneellä parvekkeellamme, jota iltaisin ympäröi edelleen hurmaavat, villinvapaat pääskyset.
Kaikki tämä tapahtui yhtäkkiä hänen kirjoituksensa myötä, sillä hän päätti ajatella, että kesä on vasta alkanut. Villiinnyin ajatuksesta niin, että päätin olla ihan samaa mieltä, ja sen lisäksi ajattelen vielä, että kesä myös jatkuu pitkään ja hyvin lämpimästi, eikö niin. Kupin näin erään antiikkiliikkeen ikkunassa, kun kävelin samaisen kesäajatusnaisen kanssa Kokkolan kauniita katuja pitkin poikin. Kahden euron hinta oli hyvin sopiva ja nyt kuppi on mun ja parvekkeellakin on kesä.
Arki on jo täällä, mutta kuvat ovat vielä lomalta. Vietettiin taas kesän onnellisimmat päivät Kaustisella. Musiikkia, tanssia, sadetta, aurinkoa, naurua, hiljaisuutta, valoa, energiaa, elämyksiä. Varattiin jo mökki ensi kesällekin.
Yhden päivän aikana rakennetaan maailmoja, kuljetaan sattuman polkuja,
kummastellaan ja kuvitellaan, ollaan täydellisen totta.
Yhden päivän aikana kohdataan enemmän kuin ymmärretään pyytääkään.
Sinisiä taivaita, vesiä ja kurittomasti liikehtiviä ajatuksia.
Piiskaavaa rankkasadetta, hetken päästä hillityn suoraviivaista tihkua. Ajatusten ympärillä epävarmat rajat.
Omenapuiden sisällä piilo, vihreän, pehmeän peiton alla rauha. Löytyy hapuilevia uusia muotoja vanhoihin, pölyisiin ajatuksiin.
Kuljeskelu rauhassa antaa tilaisuuden kohdata kauneutta, piiloissakin. On tilaisuus kurkistella pihoihin ja ikkunoista sisään, ihan vaan häiritsemättä, pikkuisen. On aikaa huomata yksityiskohtia, varjoista ja valoistakin, aikaa pysähtyä ja huomata piiloja, löytää niiden sisältämä kaunis.
Arkinen elämä ei aina ehdi antaa näitä tilaisuuksia, vaikka juuri nyt tuntuukin, että kauneuden kohtaaminen, sen löytäminen on ihan elinehto. Ehkä kesäaika onkin kauneuden keräämisen aikaa, kauneusvaraston täyttämisen aikaa. Etsin sitä siis piiloistakin.
Maanantaina
kesätaivaan alla Naantalissa.
Maanantai voi joskus olla tällainenkin.
Vaikeaa on rajojen koettelu.
Ideat syntyvät toiminnasta.
Jokainen luo todellisuutensa mahdollisuuksistaan.
Sitä näet, mitä olet.
Valo synnyttää varjoja, ja pysähtynytkin liike jatkuu.
Valokuva on toiminnan tulosta.
- Mikko Hietaharju kirjassaan Paperilyhty virrassa, Zen ja valokuvaus
Juuri nyt ennen kaikkea olisi ryhdyttävä toimimaan.
Ja vielä tämä Mikolta:
Vesiputous juoksee vaivatta. On paikallaan ja liikkuu.
Niin.