Voisin

Hyvän yön, rauhallisen unen jälkeen maailma on taas toinen.

Toinen kuin menneinä päivinä. 

Murheet vaikuttavat kutistuneen, huolet ovat hiipineet piiloihinsa.

Huomaan myös, että on tultu vuoden viimeiseen päivään. 

Miten tässä taas näin kävi. Näin nopeasti. Ihan salaa minulta. 

Tänään yritän löytää kartalle, rauhoittua, ajatella selkeästi.

Voisin astua uuteen vuoteen mielenrauhassa, voisinko?

Kilistellä hiukan maljoja mennessäni, hyvässä seurassa,

valoa kohden, nauraen, hakien taas kaiken hyvän ympärilleni.

 

Puiden luona

Luin lehdestä, että vuosi alkaa plusasteilla ja vesisateella.
Siksipä on onni, että meillä on nyt nämä kauniit pakkaset.


Vaikka asutaan keskellä kaupunkia, 
on meillä pala hiljaista luontoa ihan vieressä. Sekin on onni.
Voisin viipyillä puiden luona loputtomiin.




 

***

Valo.


 
 

Hiljainen

Valkea hiljainen maisema. Joululahja.

Iloa

Kauneutta, valoa ja iloa jouluun!

Rauhallista paluumatkaa

Talvipäivänseisaus.


Toivon valolle rauhallista paluumatkaa,
täällä odotellaan ja ollaan kiitollisia
jokaisesta pikkuruisesta lisäminuutista.


Kuin juhla. 

The Kengät

Tämän tytön uudet The Kengät 
löytyivät eilen kirpparilta kolmella eurolla. 
Olen pitänyt omaa kirpparipöytää, enkä ole sortunut
mihinkään toisten pöytien antimiin, ennenkuin nämä kohdatessani.
Ihan parhaat, eikä haittaa vaikka ovat numeroa liian isot,
hankin vaan paksut pohjalliset villasukkien kaveriksi.
Sitten vielä lämpimät sukkahousut ja ihana mekkonen 
kenkien kaveriksi, valkeaa hankea ja talvitunnelmaa, ai ai!


Täällä aurinko paistaa sisälle asti!
Maatuskakin heräsi pölyn alta hämmennyksissään,
taitaa olla tyttö nauttinut viskinaukun jos toisenkin...

Talviunipeitto

Lomalla!
Olen käynyt aamukävelyllä kameran kanssa, oi onnea!
Joulukuu onkin mennyt lähes kuvaamatta, tähän asti. 


Tänä vuonna olen tehnyt vain yhden lahjan itse.
Neuloin sen jo kesällä valmiiksi,
mutta reunukset virkkasin näin viime tingassa.
Talviunipeitto kummitytölle.
Sellaisen haluaisin antaa kyllä monelle muullekin,
itsellenikin, ja aikaa niille unille myös.


Viime vuonna tein kesämuistolahjoja. 
Sellaisetkin ovat ihania, ainakin minusta. 
Ehkä taas ensi jouluksi saan aikaan itsetehtyä,
ehkä siihen mennessä valmistuu myös 
tätä joulua varten aloitettu punainen joulumekkokin.
Ehkäpä ensi jouluksi ovat opinnotkin pulkassa,
sittenhän mulla on aikaa vaikka mihin!

 

Ihmeissäni

Tänään olen katsellut sinistä, kirkasta taivasta
ihmeissäni ja ahnehtien, ikionnellisena kohtaamisesta.


 

Kuvien kaltaista

Jäin miettimään miltä aikahaaveeni voisi näyttää.
Se on jotakin näiden kuvien kaltaista.

vaalean avaraa 
vapaata
korkeuksiin kurottelevaa
harmonisen rauhaisaa
kaunista
sielussa asti tuntuvaa
levollista
mahdollisuus seikkailuun

Tämän joulun alla

Täällä on tänään paistettu pipareita. 
Lisäksi viime aikoina 
on leivottu kakkuja myyjäisiin,
nautittu Lucia-konsertista kirkossa,
kannettu tavaraa kirpparipöytään,
käyty teatterin joulujuhlissa, 
vaihdettu keittiöön pipariverhot, 
tehty töitä, kuskattu lapsia, juostu kaupassa...


...ja oltu aika väsyneitä.
Iloisia ja tyytyväisiä, mutta väsyneitä.
Tämän joulun alla
on paljon kaaosta, 
kotona ja kaikkialla, päässäkin. 


Odotan lomapäiviä, valoa, hiljaisuutta,
aikaa, 
aikaa, 
aikaa olla ja ajatella,
pistellä asioita ojennukseen, paperille, eteenpäin. 
Noh, ne muutamat päivät karkaavat käsistä, tiedän,
mutta kyllä ihmisellä pitää haaveita olla, eikös.
Haave ajasta.
Aikahaave.


 
  

Naurattaa

Tää naurattaa mua tällä hetkellä täysillä!
Musta on tullut ihan Nana-fani.


Mikä sua naurattaa just nyt?



 

Hetki

Hetki heinikossa, puiden sisällä, lintujen äänissä.
Valon kanssa yhtä aikaa. 

Pakkastaivaalla

Olen katsellut puolikasta kuuta, 
lintuja pakkastaivaalla.

Samaan aikaan soisin viulun soivan,
päivän olevan pehmeä,
hetken hiljaa hämärtyvä.