lauantai 7. maaliskuuta 2015

(voi että)







Täällä olen sanojen ja lauseiden, paperipinojen ja kirjojen vankina, jumissa, tietämättä miten edetä, mistä päästä aloittaa vyyhdin selvittäminen. Vaihe nimeltä suo. Pääsen eteenpäin, tiedän, mutta paljon tympäännystä ja vähän motivaatiota, niillä en kyllä etene.
(jopa ripaus välinpitämättömyyttä, voi että)


Mutta sukkia kyllä syntyy. Tyttärelle nämä, aika herkut niistä tulikin. 
 


16 kommenttia:

  1. Jos pieni tavoite kerrallaan menisi. En tiedä auttaako tuo ajatus? Mua auttoi eilen ja tänään kun piti siivota.

    Ihanat sukat. Tuli vanha Peppi-sarja mieleen noistä väreistä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, varmasti auttaa. Iso möhkäle edessä on kammottava, mutta kun katsoo sitä kohta kohdalta silmät osittain suljettuna...ja tarttuu palaan kerrallaan. Sitä yritän tänään, ainakin nyt ajattelen niin.

      Kiitos, tytärkin tykkäsi! Totta, Peppi!

      Poista
  2. Kyllä suossa pääsee aina eteenpäinkin. Hitaasti ja aika upottavasti, mutta kuitenkin.

    Nyt tuli ihan villasukkaolo, ihania nuo tekemäsi!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun sanoit tuon, niinhän se on. Eilenkin hampaat irvessä kirjoittelin pitkin päivää, kaikki sekin kotiinpäin irti suosta!

      Kiitos paljon, nyt kyllä on sellainen sukkapuhti ja lankajemmojen pienennyspuhti menossa, hyvä niin!

      Poista
  3. Hei sinä, sukkatehtailija.. :)
    Sain tänään kissakuvioiset sukat, ihanat! Virolaiselta mummolta hankin, en voinut vastustaa. Ne on vaaleanvihreät ja sitten on mustia ja tummanvihreitä istuvaisia kissuja.

    Voihanhan, minä varmaan samanmoisia kirjoitan ensi vuonna tähän aikaan, kun työstän opparia, kääk. Tsemppiä suohon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan! Uudet taas puikoilla, kummitytölle lähtevät! Kissasukat virolaiselta mummolta, ihanaa! Mulla on sellainen villatakki vuosien takaa, tosi lämmin.

      Joo, tää on aika vuoristorataa ja eniten rassaa se, ettei ole aikaa keskittyä rauhassa. Mulla oli se kahden viikon vapaa ja sen osasinkin hyödyntää täydellisesti. Kun käy samalla töissä, niin ajatus vaan koko ajan katkeaa ja aina tarvii aloittaa ajattelu uusiksi. Siihen olen todella kyllästynyt, muuten motivaatio oliskin aika kohdillaan. Ja nyt just en edes opparia kirjoita, vaan yhtä toista isoa hässäkkää. Syksylle menee valmistuminen. Sen kuitenkin sanon, että tämä on samalla raivostuttavaa sekä ihanaa, tiedoks vaan, ettei pelkkää suota kuitenkaan (ja mietin jo seuraavia opintoja tässä samalla... :D )

      Poista
  4. Ihania sukkasia!
    Toivottavasti saat opiskelurauhan. Stressi on kurjaa ja lamauttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) tykkään noista väreistä kovasti. Opiskelurauhaa ei tule olemaan, on vain hyväksyttävä rikkonaisuus. Välillä kestän sitä, juuri nyt en. Sitten kun flow on päällä rikkonnaisuutta ei huomaa. Stressi on kamala. Välillä myös tarpeellinen.

      Poista
  5. Mä olen samassa pisteessä.
    Sain boostia tästä: http://areena.yle.fi/tv/2181426

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin. Minäpä testaan boostin lähteen, kiitos :)

      Poista
  6. Jotenkin tuttua. En työstä mitään arvioitavaksi, muuten koitan järjestellä palasia. Kun kaikki jumittaa, aina voi kutoa taas yhdet sukat lisää :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu!! Niin voi, sukkaterapiaa :)

      Poista
  7. Ehkä neulominen auttaa myös jäsentämään ajatuksia? :) Itse ainakin toivon. Sukat ovat oikein suloiset. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, niin auttaa. Rauhoittaa ja selventää. Kiitos! Tytär tykkää. Eilen sain valmiiksi kummitytön samanväriset sukat, laitan postiin.

      Poista