lauantai 9. toukokuuta 2020

Ehkä on jo aika
































On onni herätä vapaapäivänä jo ennen kello neljää. Ehtii vaikka mitä. En kuitenkaan käynyt tuossa kuvan kaislikossa, vaikka sekin retki kävi mielessäni aamuvarhaisella. Kesällä sitten, jonakin vähän lämpöisempänä aamuna. Juon kahvia aamuisin, monta pikkuruista kupillista, sekin on onni. Tykkään sanasta aamukahvi. 

Olen miettinyt sivukujia. Karttahan on kadonnut jo aikoja sitten, kompassia ei ole ikinä ollutkaan. On ollut vaellus, ajatukset ja pohdinnat, kuvat matkan varrelta. On ollut myös vuoropuhelua ja se on antanut ihanaa happea ja lisää reittejä vaellukselle. Nyt on ollut hiljaista, molemmin puolin. Ehkä on jo aika luopua. 

En kyllä millään haluaisi. 


Mistä sanasta sinä tykkäät?


 

  

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

On se hieno!































Täällä on oltu sellaisessa pysähtyneessä tilassa. Voisin sanoa olleeni saamaton ja laiska. Tai sitten voisin sanoa olleeni luovan tauon tilassa, siinä vellomuksessa, hitaudessa, lievässä ärsytyksen aallokossa ja kärsimättömän odotuksen tuntemuksessa, mikä lopulta useimmiten saa aikaan näkyvää jälkeä, jossakin yllättävässäkin hetkessä. Toivoisin, että tuo tila edes toisinaan sisältäisi myös mielenrauhaa ja lepoa, luottamusta siihen, että vielä syntyy. Vaikka tauon merkityksen tietää, sen myös autuaasti unohtaa siinä kriittisessä hetkessä kun pitäisi osata antautua olemiselle ja vapaalle virralle. Vielä minä sen opin muistamaan. 

Toukokuu on täällä! Olkoot se virtaava ja valoisa, kaunis se on varmasti, kuten aina. Mahdanko ehtiä rusokirsikkapuun alle tänä keväänä? Kukkii kuulema jo. Mitä tapahtuu, jos myöhästyn? 

Tähän kesään minulla on ihanaa puuhaa tiedossa, saan tehdä sanataideharjoitussisältöjä koko kesän, voi mikä onni! Huomasithan kurssini? Lähde ihmeessä mukaan sanojen matkaan! Tuli mieleeni, että tämähän olisi ihana äitienpäivälahjakin... Luepa mainos ja laita minulle viestiä! Tervetuloa yhteiseen kesäseikkailuun!

Tekee mieli hihkua tätä kevättä! Että se jälleen saapui, erilaiseen maailmaan kuin ennen, mutta sieltä se vaan tuli, voitokkaana ja varmana itsestään! On se hieno! Ja kyllä niin on, että pitkä pimeys ja ajatuskin siitä jäi heti jalkoihin, ainakin minulla. Eläköön valo ja kevään ihmeet!