sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kaksi teosta - Yli esteiden














Kaksi teosta 
antamani aiheen "Yli esteiden" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.






lauantai 27. toukokuuta 2017

Kuvitelkaa! - Operaatio lakkiaiset 3
































Keittiön pöydällä tuoksuu morsiusangervo. Alkaa olla koti siistinä, tämä tyttö on jynssännyt nurkkia enemmän kuin koskaan. Parveke on laitettu kuntoon, lattiat pesty, keittiön kaappien ovetkin käyty läpi, kuvitelkaa! (joku tekee sitä ehkä säännöllisesti, tämä tyttö ei) Ihmesieni on uusi paras ystäväni! 

Lautasia ja kuppeja on nyt riittävästi, kävin kirpparilla ja tein ihania löytöjä! Jopa pöytäliinat juhlapöytään! (vihreää retroa, sopivat oranssi-vihreisiin verhoihin) Tykkään siis totisesti vanhasta. Niin paljon, että kaikki käytetään loppuun. Siksi meillä ei olekaan uutta ja hohtavaa, vaan värikästä (sitä sun tätä), riekaleista (matot)ja jopa huojuvaa (parvekkeen kukkahyllyviritelmä, vanha kirjahylly). 

Luuttuamiset on siis enimmäkseen tehty, ensi viikon voin keskittyä leipomuksiin. Katsotaan syntyykö mitään vai haetaanko pakastealtaan antimia. On nimittäin vielä töitä ja muitakin rientoja ja voi olla, että aika loppuu kesken. 

Ai niin, uskokaa tai älkää, pesin myös ikkunat! Huomatkaa morsiusangervo-kuvasta: ei tahran tahraa ikkunalasissa! Sen sijaan pojan huoneen ikkuna on röyhkeästi merkitty linnun läjällä, vain muutama päivä pesun jälkeen. Mahtavaa.

 

   










perjantai 26. toukokuuta 2017

Alkukesän








Alkukesän kauneus, odotus ja vihreän raikkaus.



 

lauantai 20. toukokuuta 2017

Hetken

































Yhtenä päivänä tuuli, meri, kaislikko.
Hetken aikaa, pitkäkestoinen kosketus. 




tiistai 16. toukokuuta 2017

Kaksi kohtausta








Minä ilahdun - 
noustuani aamulla 
astun ovesta,
huomaan kukan, joka ei
vielä eilen kukkinut.

Akemi
Arto Lappi: Kevätsateiden aika, Japanilaista tankarunoutta 


***


Kaksi kohtausta rusokirsikkapuun kukinnan aikaan:

 
Aamusateen aikaan puun alla, herkkä vaaleanpunainen katto suojana.  
Mikään ei voi viedä kauneuden kokemusta pois.


Hidas iltapäivähetki. Vaaleansininen taivas, kukat ja japanilainen runous. 
Rohkenenko kuiskata, ettei ehkä ole mitään tärkeämpää?










lauantai 13. toukokuuta 2017

Niiden hetki on























Jatkuvassa lennossa.
Silti kauneus ympärillä. 

On ollut metsää, meren rantaa ja eilen ensimmäinen parvekeistunto auringonpaisteessa. Uskon vahvasti, että räntäsateet ovat nyt takana. Edessä vihertää jo upeasti. Rusokirsikankukat, niiden hetki on ihan pian käsillä! Olen varannut eturivin paikan tietyn puun alta. Ja tänään pääsen kuuntelemaan Elina Brotherusta Turun taidemuseoon, aika juhlaa!



 


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kutsukortteja / Operaatio lakkiaiset 2





















































Olen värkkäillyt kutsukortteja. 
Innostuin myös kuvaamaan niitä. Tällaisia tuli, siis kuvista. Korteissa sentään on joku tolkku. 

Kinuskikakkukin on nyt tilattu. Tekee jo mieli kuohuvaa.


 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

***





























***




maanantai 1. toukokuuta 2017

Operaatio lakkiaiset 1










Poika on urakoinut lukion läpi (mihin aika karkaa?) ja saa painaa ylioppilaslakin päähänsä kuukauden kuluttua! Äiti on täällä monella tapaa aika sekaisin kaikesta tästä... mun poika, voi että, ajatelkaa, mä oon niin ylpee, itkettää ja tekee mieli kiljua ilosta... ja LAKKIAISET!!!

On tässä siis pitänyt hengitellä kerran jos toisenkin. Pidettiin perhepalaveri aiheesta, sillä meinasi jo stressi iskeä. Palaveri rauhoitti hysteerisen äidin (sillä eihän mitään siivota tarvii, justhan me pääsiäiseksi imuroitiin) ja nyt on kaikki suunniteltuna ainakin pääpiirteittäin.

Juhlat pidetään kotona (ahdasta, mutta syy: on kivempi lipitellä kuohuvaa pitkin päivää kotinurkissa). Olen aina pyöritellyt silmiäni siinä kohtaa, kun ihmiset remontoivat kotejaan ennen suuria juhlia. Pyörittelen yhä, sillä en edelleenkään tajua, miten joku pystyy sellaiseen urakointiin. Mehän asumme onneksi vuokralla, joten remontteja en voi edes suunnitella, mutta mun painajaiseni SIIVOAMINEN on saanut aika mittavat puitteet juhlajärjestelysuunnitelmissa (siis mun päässäni). No, perusasioita monelle: mattojen pesu, lattioiden pesu, ikkunoiden pesu, keittiö siistiksi, parveke kuntoon ja viihtyisäksi... mutta mulle, voi että, huhhuh! (mutta... jos en pese ikkunoita nyt, en pese niitä koko kesänä, tai siis ennenkuin seuraavaa juhlaa pukkaa parin vuoden päästä). Olen joskus luvannut, etten enää täällä valita siivoamisesta, ja siksi lopetankin tähän. Tulen vain jatkossa raportoimaan miten urakointi etenee ( tod.näk. näin: en taaskaan jaksanut, avasin sen sijaan viinipullon ja kirjan). Homman hankalin osuus on saada koti raivattua siihen tilaan, että voi aloittaa sen varsinaisen siivousrumban.

No niin. Kutsukortit ovat aluillaan. Voileipäkakut tilattu (oi äiti!). Erästä leivonnaista testattu (vaatii vielä tuotekehittelyä). Servetit ostettu. Musiikkiohjelmisto suunnitteilla (oi mies!). Valokuvausapu tulossa (oi ystävät!). Keittiöhenkilökunta värvätty (oi tyttäret, joo, eivät laittaneet vastaan). Mun mekko on ostettuna jo aikaa sitten, vain kengät puuttuvat (siihen mekkoon pitää vielä onnistua mahtumaan, ja kengät, nou hätä... aina voi viilettää paljain varpain). Ja astiat, niitähän löytyy, mutta vielä uupuu muutama lautanen. Keräilen niitä kirppareilta ja viimeisimmät löytöni ovat ylläolevat puolalaiset kukkalautaset. Sillä minähän haluan hoitaa tarjoilut eripariastioin. Kahvia saa toki halutessaan juoda mukistakin, mutta näitä mun kahvikuppejahan on myös joka lähtöön ja makuun. Viimeisimmät löydöt ovat ylempi hollantilainen ja alempi venäläinen. Lusikat! Onkohan niitä tarpeeksi?

Tällaisissa tunnelmissa nyt. Operaatio jatkuu, raportoin suurimmissa mutkissa.  



perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kaksi teosta - Oikea suunta








Kaksi teosta 
Ninnun aiheen "Oikea suunta" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.





Aamusumussa
































Kävin aamusumussa.


 

torstai 27. huhtikuuta 2017

Näkyvyyttä


































Tämä venelaiturinkulma on viime kesäinen aamukahvipaikkani, hengittelypiilo ennen töihin menoa. Nyt sielläkin satoi lunta. Vaikka siltä ei tunnukaan, ollaan kuitenkin (kiitos suuremmille voimille, maailmalle) menossa kohti kesää. Valosta sen huomaa. Pimeä säkki on saatu päästä pois ja näkyvyyttä on taas yllin kyllin. Ei jää lumisadekaan huomaamatta.


 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ettei saisi siipiään leväälleen











Merkillisiä päiviä. Ja öitä. Heräsin neljältä, tarkistin, että nuoriso-osasto oli kotiutunut, enkä enää löytänyt takaisin uneen. Ehkä hyvä niin, sillä uni, josta heräsin, oli myös merkillinen, vaikka en enää muistakaan sen sisältöä. Parempi niin. Merkillinen on toisinaan viisastakin unohtaa.

Voi se olla hyvääkin, jotakin uutta, mistä ei oikein tiedä vielä, mikä on ehkä vasta suunnitteilla, tulossa, pitää vain koota kaikki sen ympäriltä kasaan, löytää langan pään ympärille koko kerä. Arkiviikon päätteeksi oli hyvä palaveri, virkistävää teetä ja maukas skonssi. Sitten oli koti-ilta ja korttipelitaistot, parasta.

Nyt ikkunasta näkyy lumisade ja mietin, että eihän se voi olla totta, sen on oltava harhaa. Nukuin siis liian vähän. Toisaalta, olen kohdannut muitakin harhoja pitkin viikkoa. Olen myös ajatellut, että nyt on vaan ihan itse kasattava uudet työelämän tulevaisuudennäkymät. Palasista, osista, harkoista, laudoista, kivistä, sanoista, yksi kerrallaan. Se tulee vielä olemaan valmis kokonaisuus, tai ainakin sellainen, mikä pysyy riittävästi kasassa. Sidosaineeksi uskoa, luottamusta, rohkeutta ja sinnikkyyttä. Sekä sietoa, sillä aikaa tarvitaan myös. 

Ajattelin noin viiden aikaan aamulla lintuja ja sellaista olotilaa, jossa siivet eivät aukeaisikaan, vaan olisivat sidottu kiinni tai muuten toimintakyvyttömät. Ettei saisi siipiään leväälleen, pääsisi lentoon. Ettei olisi mahdollisuuksia mennä eteenpäin. Se vasta olisikin painajainen. 

No niin, ei hätää. 
Hengitä, sisään sekä ulos, rauhoitu, zen. 
Sillä mullahan on palaset, mahdollisuudet, siivetkin ja kaikki. 
Siis lentoon. 
(mutta muista, rauhassa)

















torstai 20. huhtikuuta 2017

Alkuja































Alkuja.
Raikkaita ja innokkaita. Rohkeitakin.
Ollapa!


 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Tämä aika



































Menin metsään, heräilin siellä yhtä aikaa sinivuokkojen kanssa. Ympärillä linnut lauloivat, fasaanit kiljuivat, oravat kirmasivat puista toisiin ja aurinko lämmitti kylmän tuulenkin läpi. Tämä aika vähän ennen vihreää on niin viehättävää. Juuri nyt voisin asua pusikoissa. 


 

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pitkäksi päiväksi































Suunnitelma on seuraava:


Juodaan hitaasti aamukahvia. Monta pientä kupillista.

Tarkkaillaan ja pyydystellään valonsäteitä, niitäkin näkyy vaikka taivas tarjoilee myös raesadetta.

Haudutellaan paistia uunissa monta, monta tuntia. Vahditaan sitä punaviinilasillisen kanssa.

Nukahdellaan välillä, sitten taas luetaan tai katsotaan leffoja, ollaan enimmäkseen hiljaa, jooko.

Virkistytään pelaamaan korttia koko porukalla keittiön pöydän ääreen. Tai lautapelejä. 
(mielummin korttia, se on ehkä toimivin relaksoitumistapa minulla tällä hetkellä)

Ajatellaan ulos menoa, mutta vasta huomenna. 

Annetaan suklaapalan (palojen) sulaa ihanasti suussa, vaikka ollaankin karkkilakossa.

Nyt pesiydytään, pitkäksi päiväksi, moneksi vapaaksi päiväksi.

 

































torstai 6. huhtikuuta 2017

Kevään ensimmäiset kukkaset
































Moni asia on tullut päätökseen tältä keväältä, ehkä nyt oli tämän tytön aika pysähtyä. Tauti tuli nimittäin takaisin, ja voimalla. On ollut pakko levätä. Pysyä paikallaan. Olla hiljaa ja nukkua. Tänään tuntuu jo hiukan valoisammalta, äänikin kulkee paremmin. Jaksaa alkaa ajatella taas! 

Aurinko pyrkii sisälle asti, ja minä kaipailen ulos. Ettei kevät vaan karkaisi käsistä! Sunnuntaina kävin joen varressa. Vielä kaikki oli ihan aluillaan, heräilemässä. Taidan sittenkin ehtiä mukaan kevääseen, vaikka vähän vielä huilailenkin. Ja kevään ensimmäiset kukkaset näin jo, eivätkö olekin kauniita!