lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ettei saisi siipiään leväälleen











Merkillisiä päiviä. Ja öitä. Heräsin neljältä, tarkistin, että nuoriso-osasto oli kotiutunut, enkä enää löytänyt takaisin uneen. Ehkä hyvä niin, sillä uni, josta heräsin, oli myös merkillinen, vaikka en enää muistakaan sen sisältöä. Parempi niin. Merkillinen on toisinaan viisastakin unohtaa.

Voi se olla hyvääkin, jotakin uutta, mistä ei oikein tiedä vielä, mikä on ehkä vasta suunnitteilla, tulossa, pitää vain koota kaikki sen ympäriltä kasaan, löytää langan pään ympärille koko kerä. Arkiviikon päätteeksi oli hyvä palaveri, virkistävää teetä ja maukas skonssi. Sitten oli koti-ilta ja korttipelitaistot, parasta.

Nyt ikkunasta näkyy lumisade ja mietin, että eihän se voi olla totta, sen on oltava harhaa. Nukuin siis liian vähän. Toisaalta, olen kohdannut muitakin harhoja pitkin viikkoa. Olen myös ajatellut, että nyt on vaan ihan itse kasattava uudet työelämän tulevaisuudennäkymät. Palasista, osista, harkoista, laudoista, kivistä, sanoista, yksi kerrallaan. Se tulee vielä olemaan valmis kokonaisuus, tai ainakin sellainen, mikä pysyy riittävästi kasassa. Sidosaineeksi uskoa, luottamusta, rohkeutta ja sinnikkyyttä. Sekä sietoa, sillä aikaa tarvitaan myös. 

Ajattelin noin viiden aikaan aamulla lintuja ja sellaista olotilaa, jossa siivet eivät aukeaisikaan, vaan olisivat sidottu kiinni tai muuten toimintakyvyttömät. Ettei saisi siipiään leväälleen, pääsisi lentoon. Ettei olisi mahdollisuuksia mennä eteenpäin. Se vasta olisikin painajainen. 

No niin, ei hätää. 
Hengitä, sisään sekä ulos, rauhoitu, zen. 
Sillä mullahan on palaset, mahdollisuudet, siivetkin ja kaikki. 
Siis lentoon. 
(mutta muista, rauhassa)

















torstai 20. huhtikuuta 2017

Alkuja































Alkuja.
Raikkaita ja innokkaita. Rohkeitakin.
Ollapa!


 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Tämä aika



































Menin metsään, heräilin siellä yhtä aikaa sinivuokkojen kanssa. Ympärillä linnut lauloivat, fasaanit kiljuivat, oravat kirmasivat puista toisiin ja aurinko lämmitti kylmän tuulenkin läpi. Tämä aika vähän ennen vihreää on niin viehättävää. Juuri nyt voisin asua pusikoissa. 


 

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pitkäksi päiväksi































Suunnitelma on seuraava:


Juodaan hitaasti aamukahvia. Monta pientä kupillista.

Tarkkaillaan ja pyydystellään valonsäteitä, niitäkin näkyy vaikka taivas tarjoilee myös raesadetta.

Haudutellaan paistia uunissa monta, monta tuntia. Vahditaan sitä punaviinilasillisen kanssa.

Nukahdellaan välillä, sitten taas luetaan tai katsotaan leffoja, ollaan enimmäkseen hiljaa, jooko.

Virkistytään pelaamaan korttia koko porukalla keittiön pöydän ääreen. Tai lautapelejä. 
(mielummin korttia, se on ehkä toimivin relaksoitumistapa minulla tällä hetkellä)

Ajatellaan ulos menoa, mutta vasta huomenna. 

Annetaan suklaapalan (palojen) sulaa ihanasti suussa, vaikka ollaankin karkkilakossa.

Nyt pesiydytään, pitkäksi päiväksi, moneksi vapaaksi päiväksi.

 

































torstai 6. huhtikuuta 2017

Kevään ensimmäiset kukkaset
































Moni asia on tullut päätökseen tältä keväältä, ehkä nyt oli tämän tytön aika pysähtyä. Tauti tuli nimittäin takaisin, ja voimalla. On ollut pakko levätä. Pysyä paikallaan. Olla hiljaa ja nukkua. Tänään tuntuu jo hiukan valoisammalta, äänikin kulkee paremmin. Jaksaa alkaa ajatella taas! 

Aurinko pyrkii sisälle asti, ja minä kaipailen ulos. Ettei kevät vaan karkaisi käsistä! Sunnuntaina kävin joen varressa. Vielä kaikki oli ihan aluillaan, heräilemässä. Taidan sittenkin ehtiä mukaan kevääseen, vaikka vähän vielä huilailenkin. Ja kevään ensimmäiset kukkaset näin jo, eivätkö olekin kauniita!


   

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Onni asuu

































Lunta, harmaata, märkää. Oli myös erään päivän iltahetki, jossa näyttelivät sulassa sovussa 
talven rippeet sekä kevään varmat merkit. Lämmittävä aurinko, mustarastaat, katoava jää. 
Onni asuu kuljeskelussa, katselemisessa ja venyvissä pysähtymisen hetkissä.








torstai 30. maaliskuuta 2017

Sinikukallisesta kupista






























Sairaspäiviä, toipumassa kuitenkin jo. Kuljen lumoutuneena Katja Kaukosen Lumikadun kertojan matkassa, torkahtelen sohvalla, huomaan kirkkaan valon pyrkimykset sisätiloihin. Ihmettelen ja ihastelen myös uusia löytöjäni ja tiedän pian juovani tuosta sinikukallisesta kupista aamukahvia parvekkeella.

Ja kattilankannet, niitähän löytyi taas lisää! Onneksi jo aiemmin julistauduin keräilijäksi!



































sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Sanat




































Hiljaisia aikoja. 
Sanat hakevat paikkaansa, ehkä oikeaa aikaakin ja varmasti sopivaa tuulensuuntaa. 
Pitää osata odotella. 




lauantai 25. maaliskuuta 2017

Aikaa










Oli aikaa pysähtyä lammen rantaan. Ja valoa!



 

torstai 23. maaliskuuta 2017

Teatteria





























On aikoja, jolloin elämä on pelkkää teatteria, festivaalia ja hämmentävän lyhyitä öitä.




 
 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Äärellä






































Valon äärellä, alussa.






 

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Aurinko työntää pilviä tieltään







Olen

seisonut helvetillisessä kylmyydessä, räntäsateessa, vaihtuvan vuodenajan taitekohdassa
käynyt kirpparilla tyttären kanssa ja tehnyt astialöytöjä
saanut tehdä lempiduuniani maanantain iloksi
ommellut avaruusprinsessan asua teatterin pukuhuoneen lattialla
sekoillut useassa hetkessä
ottanut vastaan monta lippuvarausta
syönyt paljon keksejä, juonut liikaa kahvia
jättänyt väliin asioita, vaikka ne olisivatkin olleet hyväksi
lukenut noin kaksi sivua kirjaa, nukahtanut heti
neulonut pitkävartista sukkaa
juonut lasin valkoviiniä, nukahtanut heti
helpottunut muutamaan otteeseen
hermostunutkin
tehnyt tilauksen
lupautunut kuvaajaksi, väliaikakahvioon myyjäksi, suunnittelemaan uutta
venytellyt kerran, lopun ajan ollut jumissa
katsellut taivasta
kirjannut paljon kalenterimerkintöjä, liian täyttä, ei voi mitään
kaivannut kaislikkoa
ajatellut kävelemistä
laskenut päiviä
 
 

ja nyt aurinko työntää pilviä tieltään, aamukahvi on juotu ja minä voin lähteä rauhoittumaan.
  




keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Toisinaan unohdun









































Mitä näissä viikoissa tapahtuu.
Räpistelen parhaani mukaan kaiken keskellä,
toisinaan unohdun maisemiin, ojien pientareille, heräilevien veneiden kylkiin. 
Yksi niistä lähti jo. Vai oliko se edes tullutkaan.





lauantai 4. maaliskuuta 2017

Salo Irish Festivaali
































Vuosi sitten Finnish-Irish Society ry Salon osaston puuhaporukkamme järjesti Saloon ensimmäisen Salo Irish Festivaalin. Ja nyt olemme kahden viikon päässä seuraavasta festarista!


Festarin päätapahtuma on jälleen ihanassa Kulttuuritalo Kivassa. Viime vuonna festarin avasi Irlannin Suomen suurlähettiläs Colm O'Floinn, mutta tänä vuonna hän ei ehdi paikalle, Irlannin lipun ja tervehdyssanat hän on kuitenkin meille järjestänyt.











Festivaali myytiin loppuun viime vuonna, Kiva oli jokaista penkkiä myöten täynnä! Menestys yllätti ja ilahdutti, koko festari onnistui kaikin puoli mallikkaasti. Tätä tulevaa on ollut mukava taas järkkäillä, olemme saaneet hienosti sponsoriavustuksia ja valmistelut ovat hyvällä mallilla, nyt lähinnä ootellaan ja kohotellaan festaritunnelmaa kattoon. Lippuvarauksia on tehty jo runsaasti, mutta vielä mahtuu mukaan. Voit seurata tapahtumaa facebookissa ja lähteä mukaan irlantilaiseen festaritunnelmaan! Minulta voit varata lippuja. Tervetuloa!


 































torstai 2. maaliskuuta 2017

Lohtukakkua








Joskus on

päiviä
tunnelmia
säätiloja
ajatuksia
tunnetiloja
hetkiä
mielialoja


jolloin tarvitaan lohtukakkua.
 

tiistai 28. helmikuuta 2017

Kaksi teosta - Kurkistus



































Kaksi teosta 
sanan "Kurkistus" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.




lauantai 25. helmikuuta 2017

Hurmaava, eikö vaan!
































Olen arpajaisvoittaja! Ihana Ellis järkkäsi arpajaiset blogissaan ja minä olin yksi onnekkaista, voi ihmettä. Eilen posti toi runsaan, kauniin, herkullisen ja hyvin ystävällisen palkintokirjeen, olin ihan hämmennyksissäni sen avattuani. Ystävänpäiväarkki/kortti on hurmaava, eikö vaan! Metrinpuodissaan Ellis myy niitä sekä muutakin ihanaa, käykää kurkkaamassa!

Lämmin kiitos sinulle Ellis!