Nukuin pommiin, lumouduin kuutamosta.
Siinä välissä lempeää ulkoilmaa, filosofista ajatusten vaihtoa, jumalaisen kaunis taivas. Jotakin hyvin lohdullista on perunakattilan kiehuvassa porinassa, tiskatuissa tiskeissä, lapsissa saman pöydän ääressä, syömässä, höpöttämässä päättömiä. Iltapäivän valo tekee arkipäivästä pehmeän.
Ja se tekee arjesta enemmän. Eilen istuin siinä valossa, se oli ihmeellinen.
VastaaPoistaKyllä, niin tekee. Nyt on onni, kun valoa jatkuu iltaan, vielä hetki sitten oli aina vaan pimeää kun oli kotona. Nyt päivä tuntuu niin paljon pitemmältä, kun valoa riittää, iltapäiväkin vain venyy, silloin kun kotiin ehtii ajoissa.
PoistaKaunista arkea! <3
VastaaPoistaNiin on, juuri sitä. Onni, että sen toisinaan saa huomata.
PoistaHämmästyin, kun näin eilen illalla kotiin tullessa kuutamon. On ollut niin paljon pilvisiä iltoja, etten ole kuun kasvua huomannut. Täällä maalla siihen yleensä kiinnittää huomion.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Minä hämmästyin ihan samaa, ajeltiin Pertteliin sellotunnille ja taivas oli niin upea, oli toisaalla tulista oranssia ja toisaalla taas pehmeää vaaleanpunaa, niin kaunista. Ja kun takaisin lähdettiin, edessä olikin kuutamo. Onneksi pilvet väistyivät. Kiitos samoin!
PoistaArkiset asiat ovat lohdullisia, ne ihan pienet yhdessäolon hetket myös. Joskus on tavattoman rauhoittavaa ja tyydytystä antavaa tehdä ruokaa,kattaa pöytä, tiskata, viedä roskat - se on elämää, niin täydesti sitä.
VastaaPoistaSuloinen tuo kissä, upean ylväs ilme.
Niin ovat, ja ihanaa, että sen myös osaa huomata, ei aina, mutta edes joskus. Täydesti elämää, kyllä! Peetu on ihanuus :)
PoistaIltapäivien valo, olen aikas innoissani siitä. Nuo värit tuossa toisessa kuvassa ovat mahtavia.
VastaaPoistaKyllä valointoilu on parasta :) Kiitos, perunankeittoveden höyryn läpi kuvattua :D
Poista