keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Voisin







Hyvän yön, rauhallisen unen jälkeen maailma on taas toinen.
Toinen kuin menneinä päivinä. 
Murheet vaikuttavat kutistuneen, huolet ovat hiipineet piiloihinsa.


Huomaan myös, että on tultu vuoden viimeiseen päivään. 
Miten tässä taas näin kävi. Näin nopeasti. Ihan salaa minulta. 
Tänään yritän löytää kartalle, rauhoittua, ajatella selkeästi.
Voisin astua uuteen vuoteen mielenrauhassa, voisinko?
Kilistellä hiukan maljoja mennessäni, hyvässä seurassa,
valoa kohden, nauraen, hakien taas kaiken hyvän ympärilleni.
 


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Puiden luona























































Luin lehdestä, että vuosi alkaa plusasteilla ja vesisateella.
Siksipä on onni, että meillä on nyt nämä kauniit pakkaset.


Vaikka asutaan keskellä kaupunkia, 
on meillä pala hiljaista luontoa ihan vieressä. Sekin on onni.
Voisin viipyillä puiden luona loputtomiin.




 

lauantai 27. joulukuuta 2014

***





























Valo.


 
 

torstai 25. joulukuuta 2014

Hiljainen





























Valkea hiljainen maisema. Joululahja.





keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Iloa



















Kauneutta, valoa ja iloa jouluun!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Rauhallista paluumatkaa










Talvipäivänseisaus.


Toivon valolle rauhallista paluumatkaa,
täällä odotellaan ja ollaan kiitollisia
jokaisesta pikkuruisesta lisäminuutista.


Kuin juhla. 


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

The Kengät


































Tämän tytön uudet The Kengät 
löytyivät eilen kirpparilta kolmella eurolla. 
Olen pitänyt omaa kirpparipöytää, enkä ole sortunut
mihinkään toisten pöytien antimiin, ennenkuin nämä kohdatessani.
Ihan parhaat, eikä haittaa vaikka ovat numeroa liian isot,
hankin vaan paksut pohjalliset villasukkien kaveriksi.
Sitten vielä lämpimät sukkahousut ja ihana mekkonen 
kenkien kaveriksi, valkeaa hankea ja talvitunnelmaa, ai ai!


Täällä aurinko paistaa sisälle asti!
Maatuskakin heräsi pölyn alta hämmennyksissään,
taitaa olla tyttö nauttinut viskinaukun jos toisenkin...








lauantai 20. joulukuuta 2014

Talviunipeitto































Lomalla!
Olen käynyt aamukävelyllä kameran kanssa, oi onnea!
Joulukuu onkin mennyt lähes kuvaamatta, tähän asti. 


Tänä vuonna olen tehnyt vain yhden lahjan itse.
Neuloin sen jo kesällä valmiiksi,
mutta reunukset virkkasin näin viime tingassa.
Talviunipeitto kummitytölle.
Sellaisen haluaisin antaa kyllä monelle muullekin,
itsellenikin, ja aikaa niille unille myös.


Viime vuonna tein kesämuistolahjoja. 
Sellaisetkin ovat ihania, ainakin minusta. 
Ehkä taas ensi jouluksi saan aikaan itsetehtyä,
ehkä siihen mennessä valmistuu myös 
tätä joulua varten aloitettu punainen joulumekkokin.
Ehkäpä ensi jouluksi ovat opinnotkin pulkassa,
sittenhän mulla on aikaa vaikka mihin!

 

tiistai 16. joulukuuta 2014

Ihmeissäni







Tänään olen katsellut sinistä, kirkasta taivasta
ihmeissäni ja ahnehtien, ikionnellisena kohtaamisesta.


 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kuvien kaltaista






























Jäin miettimään miltä aikahaaveeni voisi näyttää.
Se on jotakin näiden kuvien kaltaista.

vaalean avaraa 
vapaata
korkeuksiin kurottelevaa
harmonisen rauhaisaa
kaunista
sielussa asti tuntuvaa
levollista
mahdollisuus seikkailuun



lauantai 13. joulukuuta 2014

Tämän joulun alla































Täällä on tänään paistettu pipareita. 
Lisäksi viime aikoina 
on leivottu kakkuja myyjäisiin,
nautittu Lucia-konsertista kirkossa,
kannettu tavaraa kirpparipöytään,
käyty teatterin joulujuhlissa, 
vaihdettu keittiöön pipariverhot, 
tehty töitä, kuskattu lapsia, juostu kaupassa...


...ja oltu aika väsyneitä.
Iloisia ja tyytyväisiä, mutta väsyneitä.
Tämän joulun alla
on paljon kaaosta, 
kotona ja kaikkialla, päässäkin. 


Odotan lomapäiviä, valoa, hiljaisuutta,
aikaa, 
aikaa, 
aikaa olla ja ajatella,
pistellä asioita ojennukseen, paperille, eteenpäin. 
Noh, ne muutamat päivät karkaavat käsistä, tiedän,
mutta kyllä ihmisellä pitää haaveita olla, eikös.
Haave ajasta.
Aikahaave.


 
  

torstai 11. joulukuuta 2014

Naurattaa























Tää naurattaa mua tällä hetkellä täysillä!
Musta on tullut ihan Nana-fani.


Mikä sua naurattaa just nyt?



 

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Hetki










Hetki heinikossa, puiden sisällä, lintujen äänissä.
Valon kanssa yhtä aikaa. 





maanantai 1. joulukuuta 2014

Pakkastaivaalla


























































Olen katsellut puolikasta kuuta, 
lintuja pakkastaivaalla.

Samaan aikaan soisin viulun soivan,
päivän olevan pehmeä,
hetken hiljaa hämärtyvä.



lauantai 29. marraskuuta 2014

Paistelen tässä kuitenkin kirsikkatorttua







Jatkuvaa opettelua tämä elämä.
Miltä kantilta sitä katselee asioita, kuinka monelta suunnalta?
Minkä suhtautumistavan valitsee? Valoisan, välinpitämättömän?
Yrittääkö löytää ratkaisuja, mahdollisuuksia, 
ajattelutavan, että ihan itse voi luoda uusia teitä,
vai valitseeko niin, ettei(muka)itse voisi asioihinsa vaikuttaa? 


Negatiivinen kohina ympärillä on raskasta. 
Se voi olla raskaampaa niille, jotka ovat kohinan ympäröimiä,
kuin sille, joka sitä luo. 


Meillä on pölykuorrutettu koti, täydessä kaaoksessa.
Paistelen tässä kuitenkin kirsikkatorttua.
Päälle ajattelin ripottella tomusokeria.
 







sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kaipaus










Ohjelmoitu olotila.
Toisaalta, eteneviä asioita, mukavia tapaamisia, 
enimmäkseen kaikkea hyvää vaan, mikäpä tässä siis ollessa.


Kuitenkin, kun kuljen jatkuvasti pimeästä pimeään, 
on syntynyt kaipaus sille, että ehtisi 
kuljeskella, katsella, nuuhkia ja nautiskella 
valoisan hetken valkeasta maisemasta.


Hätätapauksessa sitä kuvataan pikaisesti ikkunan läpi.



sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Pakottava tarve





























Silloin kun tekee paljon ajatustyötä,
lukee kirjoja, pohtii, etsii vastauksia,
kirjoittaa, leijuu omassa kuplassaan,
silloin tulee hetkittäin tarve repäistä itsensä irti.
Välillä irtautumisena toimii kotihommat,
reipas imurointi, tiskaaminen, pyykkääminen.
Lenkkeily, ehdottomasti lenkkeily.
Niin saa taas jalat maan pinnalle, tärkeysjärjestyksen kohdilleen 
sekä tietysti myös ajatuksille tärkeää huilia, raikasta ilmaa.




 






























Toisinaan sitten tällainen käsillätekijä
kaipaa reipasta ja tulosta tuottavaa ompelua.
Neulon kyllä lähes päivittäin, edes hiukan, 
mutta kankaan leikkuu, ompelu, valmiin työn näkeminen
on toisinaan ihan pakottava tarve.

Tällaisen ompeluterapian tuotoksena
syntyi viimeksi farkkukankainen tyyny.
Saumat reilusti ulospäin, hapsuja,
roikkuvia lankoja, joita on mukava nyhtää irti
sohvalla loikoillessaan tyyny kainalossa (tyttären mielestä).
Vetoketju yhdessä saumassa, jotta peseminen on helppoa.
Toimii myös teemukin alusena.
Plussaa myös se, että farkkupino kangaskaapissa pieneni hiukan.

Tätä ompeluterapiamuotoa aion jatkaa,
sillä rouheat farkkutyynyt sopivat
tänne meidän sekalaiseen kotikoloon mainiosti.






torstai 13. marraskuuta 2014

Unohtunut kiire
































Päivät, nämä illat valoa vailla.
Samalla niissä asuu tyyni rauha,
teekupillinen toisensa perään, 
hiljaiset mietteet keittiön pöydän ääressä.
Unohtunut kiire, 
paperille eksyy satunnaisesti 
verkkaisia sanoja,
juonettomia ajatelmia.


Hylkäsin paniikin,
vai väijyykö se kulman takana,
teroittaa hampaitaan.




lauantai 8. marraskuuta 2014

Varisseet












Juon täällä herkullista mansikka-teetä, 
ihmettelen mennyttä viikkoa, kaikkea niin täyttä. 
Voimat ovat varisseet, ajatukset, 
niin, ja pelargonian kukkasetkin.


Kaiken täyden seassa minua ilahdutti Ilona
Kepeät askeleet, pitsiä ja kauneutta,
appelsiinia ja mansikkaa, valoisat sanat.
Niin ihanaa postia, Ilona, lämmin kiitos!
Tuo tanssikuva on ihastuttava, hieno, yhtä aikaa keveä ja voimakas.
Onnentyttö olen, kun sen omakseni sain


Varisseet kukkaset ovat kauniita.
Entä voimat, jotka ovat varisseet, voivatko nekin olla?
Kyllä, niiden täytyy olla kauniita, 
herkkiä ainakin,
ja yhdessä 
varisseiden ajatusten kanssa 
ne ovat ehdottoman tärkeitä.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Taito nähdä








Paikka avoinna.


Haetaan vahvaa ajatusta leijuvalla otteella.
Eduksi katsotaan taito nähdä 
syvälle, ohi, ylitse.
Arvostetaan aitoa paloa,
uskoa mahdollisuuksiin,
ja ehdottomasti myös 
haaveilukykyä.







lauantai 1. marraskuuta 2014

Menneisiin











Ajattelen menneitä.



Ajattelen myös tulevaa, tätä marraskuuta,
sitä, miten se joskus oli toisenlainen kuin nyt.
Pidän siitä kylmänä, kuuraisena ja hiljaisena,
sellainen marraskuun kuuluu olla. 
Ehkä sekin kuuluu menneisiin, olleisiin,
sellaiseen mikä ei enää palaa.
 

torstai 30. lokakuuta 2014

Aamulla


































Taivaan hämmentävä kauneus.
Tuulten suunnat, pilvien liikkeet.
Aamulla, 
jälkeen kahvikupillisen,
ennenkuin piti taas lähteä.


Nyt illalla,
vai yöksikö tätä jo pitäisi sanoa,
kaikki tuhannet sanat etsivät paikkaansa,
ympärillä monet pehmeät unen äänet.
Olen turvallisessa pesäkolossa.


 




sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Talviaikaan









































Olen vaeltanut hakoteillä, pyörinyt kehää,
etsinyt vastauksia, jotka ovat jossain 
ihan muualla kuin ajatuksissani, paperilla, valmiina.


Valvoin ajan, jolloin kesä vaihtui talveksi.
Luin viisaita sanoja, tein pieniä muistiinpanoja,
tuntui, että tajusin juuri silloin jotakin omaa.
Yhden katseen verran.


Tähän talviaikaan on nyt ihan helppo sujahtaa.
Tutkijanluolassani vedän vaan lisää vällyjä päälle,
uppoudun kirjoihin, kuviin, katseisiin
ja hitto vie,
aion vielä kohdata ne vastauksetkin.
 

torstai 23. lokakuuta 2014

Pehmeästi






























Kuljeskelin kirkon kulmilla, hengittelin raikasta pakkastuulta.
Ympärillä avarat, hiljaiset pellot ja pehmeästi katoava valo.  





 

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kun maanantai sisältää

































Silloin, kun maanantai sisältää
tärkeän ja valoisan kohtaamisen,
silloin maanantai on ollut pelkästään hyvä.





sunnuntai 19. lokakuuta 2014

tai sitten en










































Nyt tekisi mieli piiloutua tuonne ylös, ikkunaluukkujen taakse.
Lähettäisin sieltä kortin arkeen, kirjoittaisin

Kadotin aikatauluni. Putosin kartalta.
Hengittelen täällä hetken jos toisenkin.
Palaan, 
tai sitten 
en.



Toiset maisemat, vieraat tiet.
Tarpeellista ja happirikasta vaihtelua.
Silti, maanantaiaamu tulee liian pian.