torstai 14. helmikuuta 2019

Missä maisemat ovat vain minun





































Työmatkani on lyhyt. Kävelen mäen päälle ja sieltä pienen metsän halki mäen toista puolta alas. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Silti aina tuntuu siltä kuin ehtisin hetkeksi kokonaan toiseen maailmaan, tai johonkin sellaiseen ikiomaan maailmaan, missä maisemat ovat vain minun ja taivas aina erilainen, kaikkialla ihmeellinen rauha. Otan aina ohikuljettuja maisemia ja taivaan tilanteita talteen, on niin kaunista.


 

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Burgundinpatapäivä





















































Burgundinpatapäivä. Pata valmistetaan jo aamulla, annetaan sen muhia uunissa monta tuntia, nuuhkitaan punaviinin tuoksua, timjamia ja katsellaan ikkunasta vesisadetta. Padan seuraksi avataan pojan Madridin tuliainen viime syksyltä, uunista otetaan valkosipuli- ja parmesanpatongit. Ihmetellään pojan olevan jo 21 vuotta, nauretaan kaikki yhdessä pöydän ääressä ja äidille maistuu se tuliainen hyvinkin. 

Loppupäivä on lukurauhan päivä ja illasta tulee vielä päiväuni-ilta, sen myötä katoavat viime päivien päänsärkyjen rippeetkin ja tilalle löytyy keveitä ajatuksia. 

Tarvitaan pitkiä ja hitaita patapäiviä tasaamaan eessuntaas-päiviä, tarvittaisiin paljon useamminkin. Onneksi tänään oli, voin nyt suhtautua huomiseen hiukan ymmärtäväisemmin.  

Ihan paras burgundinpata-ohje Prisca Leclercin kirjassa
Tarte Tatin, suuri ranskalainen keittokirja. Kaunis, ihana kirjakin!




maanantai 4. helmikuuta 2019

Keltaiset


































Mun keltaiset.




 

lauantai 2. helmikuuta 2019

Valohetkiä


 Kuvan mahdollinen sisältö: teksti


Näyttely esillä vielä viikon ajan! Tervetuloa!

t. ryhmän ohjaaja



 

maanantai 28. tammikuuta 2019

Kaksi teosta - Sinne on ikävä
































Kaksi teosta
Ninnun antaman aiheen "Sinne on ikävä" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.






lauantai 19. tammikuuta 2019

Sattumalta osuin mukaan





























Nämä lumiset päivät. Ajatus laahaa pitkin kinoksia, välillä tempautuu tuulen matkaan, on ärtynyt, on valoisa, on levoton. On kuitenkin enimmäkseen oikealla suunnalla. 

Jännitystä ilmassa, sillä maanantaina huipentuu eräs iso työ päätökseen, valmiiksi. Olen ohjannut paikallisessa mielenterveysyhdistyksessä valokuvatyöskentelyryhmää ja vuoden sitkeän työn jälkeen pystytämme kirjastoon näyttelymme. Olen innoissani siitä, tavoitteellinen tekeminen on ollut antoisaa. Valmiiksi tulemisen jälkeen on aika summata kaikkea muutakin tehtyä ja kehitellä uusia kuvioita ikiomaan työhöni. Näyttelystä ja muustakin pian lisää!

Tuo omakuvani... työkaveri otti sen. Vahingossa, kuvasi ihan muuta. Sattumalta osuin mukaan. Sattumat ovat toisinaan hilpeitä. Ja omakuvat aina tärkeitä. Kiitos.



tiistai 8. tammikuuta 2019

Oikeissa olosuhteissa

































Pöydällä joulun neilikat ja perhoset, siivet, joilla lentää. On myös kesän pelargoniat, kunpa vielä jaksaisivat muutaman kuukauden, vaikka en niitä oikeissa olosuhteissa talviunilla säilökään. On niin monenlaisia olosuhteita, tiloja ja tapoja, kaikille omansa. Aina ei tiedä mikä on oikea ja sopiva, mutta silloin kun tietää tai sattumalta onnistuu luomaan oikeat puitteet, niin on suuri onni huomata sellaisen hyvää tuottava merkitys. 

Pidän kirjastojen nurkista, joihin voi pesiytyä höpöttelemään hiljaa. Pidän arki-illoista, joissa ehtii tiskaamaan pöydän tyhjäksi. Pidän hetkestä ennen yötä, muutama sivu kirjaa, tällä hetkellä olen Runoilijan talossa (Helena Sinervo). Pidän siitä, että päivä pitenee ja voin kuvitella kuinka valo venyy jokaisen hengityksen jälkeen vahvemmaksi. Minäkin yritän. Olosuhteet ovat nyt otolliset, uskon niin.