Parvekkeella tuulee nyt. Chilit ovat vielä vihreitä, tomaatit pikkuisia. Tuoksuherne kukkii sitkeästi, viime hetken alennusmyyntilaventeli on parvekkeen kaunotar ja basilika se vaan rehevöityy. Korianteri on kuivunut paikalleen, on niin viehättävä sellaisenaan. Varpaat ovat
vielä paljaana, tuuli kyllä tuntuu jo.
Paikoitellen, koko ajan useammin, kuiskii mielessäni syys.
Tavallista arkea tarjolla, sitä samaa mitä aina ennenkin, höystettynä pienellä uudella twistillä. Luulin sen taakaksi, mutta nyt jo tuntuukin kevyemmältä. Jotain tosi uuttakin on tulevassa syksyssä, jännää, mahdanko osata. Sitten jotain vielä epävarmaa, ehkä ensi viikolla selviää, sellaista, mihin olisin erityisen valmis ja innoissani. Aika täyttä tulee olemaan, sillä haluan paljon, taidan olla ahne. Tiedän kyllä mistä keventäisin ihan heti jos voisin. Ja samaan aikaan tiedän senkin, mistä en tule luopumaan vaikka vuorokauden tunnit loppuisivat kesken.
Ennen kaikkea tulevaa minä selvästi sulkeudun itseeni. Ehkä kohtaan jännitykset ja odotukset ja vaatimukset, paketoin asiat ja ajatukset valmiiksi, väännän kättä itseni kanssa, ravistelen ja isken jalkaa lattiaan. Josko sitten olisin avoinna kaikelle.
Syyskuussa mennään taas! Suomen Valokuvaterapiayhdistys järjestää jälleen Ahvenanmaan saaristossa Bäron saarella valokuva- ja kirjoittamisterapeuttisen saaristotyöpajan "Mielenmaisemassa" 14.-16.9.2018. Viime vuotinen reissu oli mahtava ja odotukset ovat jälleen korkealla. Tänä vuonna valokuvaamisen lisäksi Saija Karevaara ohjaa meitä sanojen ja tekstin äärelle, odotan innolla!
Saaristotyöpajassa on vielä muutamalle nopealle tilaa, lähde sinäkin mukaan saariston tunnelmaan ja upeisiin maisemiin! Linkistä pääset mainokseen ja mainoksesta löytyy linkki ilmoittautumiseen:
http://www.valokuvaterapiayhdistys.fi/images/tapahtumat/2018/saaristotyopaja-2018.pdf
Lämmin suositus, tervetuloa!
Tuntuu alulta. Uudelta.
Ehkä se on tämä aina ihana elokuu, kesäni uusi alku. Tai sitten se voi olla jotain, mitä kuulin kesken hiljaisen ja hitaan venymisen, venyikö selkä vai pää, sitä en muista, mutta sen muistan mitä uudesta sanottiin. Toisaalla puhuttiin matkan tekemisestä, kulkemisesta eteenpäin, omasta tahdista ja kehoon asettumisesta, ja siinäkin oli jonkin uuden alku, uskon niin. Sitten on ollut tämä huikea syvälämpö, pehmeistä aamuista kuoriutuneet kuumat päivät ja yöt, joissa kyllä mieluusti valvoisin, mutta uni, sitä tarvitaan nyt. Sekin on uutta, yhtäkkiä tarpeellisempaa kuin koskaan. Ihan kuin olisin antanut itselleni luvan olla rauhassa, olenkohan yllättäen löytänyt tapoja rentotutua keskellä arkea, vasta kauan lomani jälkeen.
Pidän tästä uuden alun tunteesta. Pidän siitä kaikesta, mitä tämä kesä on opettanut, vaikka ei ole ollut helppoa ollenkaan. Ja välillä mielessä viipyilevästä mielenrauhasta, siitä pidän erityisesti ja hellävaroen, sellaistakin voi siis taas olla.
Kaksi teosta
antamani aiheen "Salainen maisemani" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.
Kaunista ja vapaata! Oli retkipäivä ystävän kanssa. Oli mutkaiset tiet ja kuuma aurinko. Oli taidetta, vihreää luontoa ja naurunpyrskähdykset. Oli kirkko ja kahvila, oli päätöksiä ja pohdintoja. Oli viime tippa, tämä hetki, mennyt ja tuleva, oli hetken aikaa ajattomuus.
