keskiviikko 8. elokuuta 2018

Josko sitten olisin































Tavallista arkea tarjolla, sitä samaa mitä aina ennenkin, höystettynä pienellä uudella twistillä. Luulin sen taakaksi, mutta nyt jo tuntuukin kevyemmältä. Jotain tosi uuttakin on tulevassa syksyssä, jännää, mahdanko osata. Sitten jotain vielä epävarmaa, ehkä ensi viikolla selviää, sellaista, mihin olisin erityisen valmis ja innoissani. Aika täyttä tulee olemaan, sillä haluan paljon, taidan olla ahne. Tiedän kyllä mistä keventäisin ihan heti jos voisin. Ja samaan aikaan tiedän senkin, mistä en tule luopumaan vaikka vuorokauden tunnit loppuisivat kesken.

Ennen kaikkea tulevaa minä selvästi sulkeudun itseeni. Ehkä kohtaan jännitykset ja odotukset ja vaatimukset, paketoin asiat ja ajatukset valmiiksi, väännän kättä itseni kanssa, ravistelen ja isken jalkaa lattiaan. Josko sitten olisin avoinna kaikelle. 
































lauantai 4. elokuuta 2018

Saaristoon!






























Syyskuussa mennään taas! Suomen Valokuvaterapiayhdistys järjestää jälleen Ahvenanmaan saaristossa Bäron saarella valokuva- ja kirjoittamisterapeuttisen saaristotyöpajan "Mielenmaisemassa" 14.-16.9.2018. Viime vuotinen reissu oli mahtava ja odotukset ovat jälleen korkealla. Tänä vuonna valokuvaamisen lisäksi Saija Karevaara ohjaa meitä sanojen ja tekstin äärelle, odotan innolla! 

Saaristotyöpajassa on vielä muutamalle nopealle tilaa, lähde sinäkin mukaan saariston tunnelmaan ja upeisiin maisemiin! Linkistä pääset mainokseen ja mainoksesta löytyy linkki ilmoittautumiseen:

http://www.valokuvaterapiayhdistys.fi/images/tapahtumat/2018/saaristotyopaja-2018.pdf


Lämmin suositus, tervetuloa!











torstai 2. elokuuta 2018

Jonkin uuden alku
































Tuntuu alulta. Uudelta. 

Ehkä se on tämä aina ihana elokuu, kesäni uusi alku. Tai sitten se voi olla jotain, mitä kuulin kesken hiljaisen ja hitaan venymisen, venyikö selkä vai pää, sitä en muista, mutta sen muistan mitä uudesta sanottiin. Toisaalla puhuttiin matkan tekemisestä, kulkemisesta eteenpäin, omasta tahdista ja kehoon asettumisesta, ja siinäkin oli jonkin uuden alku, uskon niin. Sitten on ollut tämä huikea syvälämpö, pehmeistä aamuista kuoriutuneet kuumat päivät ja yöt, joissa kyllä mieluusti valvoisin, mutta uni, sitä tarvitaan nyt. Sekin on uutta, yhtäkkiä tarpeellisempaa kuin koskaan. Ihan kuin olisin antanut itselleni luvan olla rauhassa, olenkohan yllättäen löytänyt tapoja rentotutua keskellä arkea, vasta kauan lomani jälkeen. 

Pidän tästä uuden alun tunteesta. Pidän siitä kaikesta, mitä tämä kesä on opettanut, vaikka ei ole ollut helppoa ollenkaan. Ja välillä mielessä viipyilevästä mielenrauhasta, siitä pidän erityisesti ja hellävaroen, sellaistakin voi siis taas olla.



lauantai 28. heinäkuuta 2018

Kaksi teosta - Salainen maisemani












Kaksi teosta  
antamani aiheen "Salainen maisemani" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.


maanantai 23. heinäkuuta 2018

Oli kirkko ja kahvila









Kaunista ja vapaata! Oli retkipäivä ystävän kanssa. Oli mutkaiset tiet ja kuuma aurinko. Oli taidetta, vihreää luontoa ja naurunpyrskähdykset. Oli kirkko ja kahvila, oli päätöksiä ja pohdintoja. Oli viime tippa, tämä hetki, mennyt ja tuleva, oli hetken aikaa ajattomuus.





keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Arkisen kruunu






































Valo illoissa, jotka alkavat kallistua elokuuhun. 

Ja tämä syvä lämpö! Arkeen paluu on tuntunut pehmeältä, ihan kuin olisin jo kaivannutkin perusrutiineja, aikatauluja ja ihmisiä ympärilleni. Lämpö on arkisen kruunu. 

On nykyään sellainen olo, että ei ole mitään sanottavaa. Pää ei ole tyhjä, sen sijaan se on liian täysi ja ajatus kiertää samaa rataa kiihtyvällä tahdilla. Kuitenkaan ei ole sanoja millä kertoa. 


 

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Päivät toisaalla






























Pitäisi pakata. Huomenna lähdemme kohden kesän onnellisimpia päiviä. Irtiotto ja päivät toisaalla tulevat tarpeeseen. Sää ja musiikkitarjonta siellä lupaavat parastaan, tuttu majapaikka rantoineen huhuilee jo luokseen. Onpa ihana lähteä!

Olen ollut vuoronperään ahkera ja laiska, hakenut tasapainoa näiden välillä. Projektit ovat tuottaneet jo tulostakin, muutaman kassin ja pussin verran. Miehen paidasta ja äidin pussilakanasta tehdyt kassit lähtevät reissuun mukaan. Isompaan mahtuu hyvin pyyheliinat, lakanat yms. kookkaat kamppeet, pienempi ja kevyempi saa toimia kässäkassina tällä reissulla. 

Luin ihastuttavan kirjan, Daniel Besace: Valtameri. Se teki vaikutuksen, oli kaunis ja teki yhdestä laiskasta päivästäni ajattoman ja sykähdyttävän. Kirjoitin motivaatiokirjeen, oli ihanaa kirjoittaa sellainen. Eikä se ollut itselleni vaikka itsestäni kirjoitinkin. Olen koukussa farkun virkkaamiseen. Ja Camilla Läckbergin dekkareihin. Herään yölläkin lukemaan. Olen koukussa myös Rocky Roadiin (tehdään itse tyttären kanssa; maito- ja valkosuklaata, lakuja, vaahtokarkkeja ja Marie-keksejä). 

Ai niin, se pakkaaminen. Okei. Luen vaan eka pari sivua...