maanantai 20. helmikuuta 2017

Alukset valmiina






























Meren äärellä.
Alukset valmiina.
Maailma odottaa. 


 
 

lauantai 18. helmikuuta 2017

Kaikki muu hiljenee










Tiet, reitit, kulkuväylät.

Tapa kulkea, olosuhteet, valon määrä, niin, ja sen laatu. 

Ajan käyttö, ajan hallinta, valinta, miten aikansa käyttää. Vaikka aina ei voi valita. Silloin voi kuitenkin valita suhtautumisen luonteen. (joskus on myös valittava se negatiivisempi luonne, välillä on saatava surkeilla)

Katseen suunta, lähelle vai kauas, itseen vai toisiin, ehkä voi hakea tasapainoa keskivaiheelta, tosin aina ei voi sitäkään.

Mutta kulkea kauneudessa! Huomata se kaiken täyden keskellä. Huomata oma liike, kauneus ympärillä. Käy niin, että kaikki muu hiljenee äänettömäksi, muuttuu tarpeettomaksi, kadottaa jopa merkityksensä. Ja vaikka kulkemisen kesto olisi vain hetkellinen, voi sen vaikutuksen taika kantaa ylitse monen synkän virran. 






lauantai 11. helmikuuta 2017

Pakko saada










Paikallinen kierrätyskeskus ja kuppi helmikuulle sekä kattilankansi...??? Ilmeisesti kerään nyt kuppien, yksinäisten ruusulautasten ja muidenkin yksinäisten (ja herkkien, rouheiden, kutsuvien, englantilaisten, värikkäiden, hauskojen, juhlavien, "tää on niin mun", "muisto tästä hetkestä" ja "pakko saada" ym.ym.) astioiden lisäksi myös kattilankansia. Mutta eikö olekin herkku! Pakkohan se oli pelastaa ja kiikuttaa omaan kotiin. 


Harmaa aamu. Ei haittaa, sillä ajatukseni ovat keltaiset je kepeät!


 

tiistai 7. helmikuuta 2017

Kumpi on kirkkaampi









































Viime päivät ovat tarjoilleet mieletöntä valoa! Kirkasta, raikasta, varmaa ja vahvaa, voitokasta suorastaan! Olokin raikastuu ja vahvistuu välittömästi, hämmentävä virkeyden tunne viivähtää mielessä pitempään kuin aikoihin. Voihan olla, että vaikutusta on myös uusien asioiden kohtaamisella, onnistumisen kokemuksilla ja sillä riemukkaalla tiedolla (tunteellakin, sillä nehän ovat välillä ihan yhtä), että olen totisesti matkalla omaan suuntaani. Olen jännittänyt, mutta mennyt silti. Olen seisonut rohkeasti sanojeni takana ja saanut siitä hyvää palautetta. Olen jaksanut ylimääräistä ja se on tuonut valtavasti uutta, tuoretta voimaa ennen kaikkea päänuppiini. Vaikka välillä väsyttääkin. Olen uskaltanut, enkä tiedä kumpi on kirkkaampi, tunne siitä vai tuo näiden päivien valo. 


 

perjantai 3. helmikuuta 2017

Kääriydyn usvaan, kuulumattomiin






























Järjetön väsymys tästä viikosta. 
Liikaa ja liian vähän yhtä aikaa. 
Liian vähän kaikkea sitä mitä ihminen oikeasti tarvitsisi jaksaakseen, 
ihan liikaa sitten sitä mikä vie kaiken hyvän energian mennessään.

Koitan elpyä ajatellen valoisaa ja hyvää. Kääriydyn pehmeään, kääriydyn usvaan, 
kuulumattomiin ja nukahdan kirjan sivujen väleihin sanomatta itse sanaakaan. 
Tarvitsematta sanoa.

Olen aloittanut
 
Kun tuulenpuuska tarttuu sopivasti ihmiseen, 
hän saattaa seuraavassa hetkessä löytää itsensä aivan toisaalta...

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat 

ja tämä riittää näihin vapaapäiviin, uskon, että elpymiseenkin. 






lauantai 28. tammikuuta 2017

Kaksi teosta - On the road again






























Kaksi teosta 
Ninnun aiheen "On the road again" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.


 

tiistai 24. tammikuuta 2017

Olemassakaan








Tammikuu taitaa karata käsistä.
On monenlaista mietittävää, tunteita laidasta laitaan, siltikin enimmäkseen valoisaa.
Odottavia kirjoja, viikkaamattomia pyykkikasoja, vastaamattomia kirjeitä. 
Päivät loppuvat kesken.
Niin loppuvat yöunetkin, onko mitään valmista olemassakaan.

Toisinaan haluan sulaa hitaasti maisemaan, 
jossa hiljaisuus on ympäröity lintujen vapaalla laululla.