Sanovat sateiden alkavan. Määrään itseni lomalle, pois suunnitelmista ja aikataulujen tekemisestä, pois listojen ääreltä ja tehokkuuden tunteesta. Sen sijaan tänäään luin koko päivän ja sen jälkeen venyin joogassani. Rintaranka ylitti itsensä useamman kerran. Hengittää sisään, hengittää jumeihin ja kipuihin, hengittää ulos. Siinä jotakin sellaista, mihin keskittyä.
Kävin eräänä aamuna kaislikoissa. Sinne oli joku tehnyt pesän.
Loma-aamu. En pidä tuosta viivasta loman ja aamun välissä, voisiko se olla yhteensulautuva lomaamu. Joo, ei voi. Sori. Loma-aamu siis.
Kahvia ruusukupista, lukemisena Minna Eväsojan Shoshin, Aloittelijan mieli, juuri oikea kirja tähän hetkeen. Voi, olen lukenut paljon hyvää viime aikoina! Viimeksi Jenny Offillin Syvien pohdintojen jaosto, suositus tuli Pirkolta, kiitos siitä! Lumiomenakin on lukenut sen. Sitten ystävän suosituksena Tom Malmquistin Joka hetki olemme yhä elossa, kiitos J. Kirjat, mitä tekisinkään ilman teitä!
Tiedossa paikallaan olevia tyhjiä päiviä. Kirjoja tietenkin, ja käsitöitä. Muutama pieni meno, hengittämistä sisään ja ulos, katseen tarkentamista tärkeisiin. Tänään on joogapäivä, tai ilta kylläkin, mutta miksipä se ei alkaisi jo näin aamusta mielen joogalla. Kokeilen.
Tässä kaupungissa ei ole paikkaa jossa itkeä. Mutta eräänä päivänä vaimo saa ajatuksen: vajaan kilometrin päässä asunnolta on hautausmaa. Ehkä hän voisi kulkea itkeskellen sen halki hermostuttamatta ketään. Ehkä hän voisi jopa heilutella käsiään kuin siipiä.
- Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto
Niin, täytyy vain pitää katse tiessä ja olla katsomatta ojiin, Lillemor sanoo. En tiedä, ojissa kasvaa kuitenkin kukkia, tiellä ei, vastaan.
- Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa
Olisiko sinulla joku kirjasuositus minulle?
Tuuli häiriköi nyt. Se pistää kaiken sekaisin, ajatukset sotkuun ja mielenliikkeet hallitsemattomille raiteille. Tulee levoton olo. Tuntuu unissa asti.
Sunnuntaiaamuna on vaikea ymmärtää sitä, mitä kaikkea yhteen viikkoon on voinut mahtua. Mistä kaikesta on selvitty, mitä asioita ratkottu, mitä vastauksia on saatu ja minkälainen tunneskaala viikkoon on sisältynyt. Kaikkea ei ehkä edes muista. Ja voi olla niinkin, että jotain mitä muistaa juuri nyt, tapahtuikin joskus toiste, toisaalla tai ehkä vain unessa.
Ollaan kesäkuussa, huomasin.
Kaksi teosta
antamani aiheen "Tie jota kulkea" inspiroimana,
minun tässä ja Ninnun Kuvittelun ilossa.
Kaksi viikkoa vielä ja sitten lomaa leipätyöstä viiden viikon verran. Vaikea kuvitella nyt, ja sitten henkäyksessä sekin tulee menemään ohi. (en halua olla negatiivinen vaan realisti)
Tarvittaisiin lottovoitto. Ei tule ilman voittajafiilistä (sillä lottoan vain silloin, kun tuo fiilis on päällä, viimeksi sillä irtosi 8 e). Elämä on liian kallista. Haen, etsin ja kaivelen kivien alta asioita, joihin ei tarvita rahaa. Onneksi niitä on, etsivä löytää kyllä. Ja niitäkin on, mihin riittää pieni summa, sellainen saattaa löytyä jopa kolikkokukkaron uumenista. Ajattelin myös toteuttaa lomani aikana suunnitelman, mikä pitää minut luovana ja tuottavana. Katsotaan miten tytön käy. (viime kesänä se ei vielä toiminut, sen sijaan luin monta kirjaa parvekkeella, tuottavaa toki sekin)
Mutta lomamatka, se on nyt varattu! Lippu maksoi vain 11,60 ja sillä pääsee vielä takaisinkin, ihmeellistä. Siitä tulee reissujen reissu!
Ja mistä sitten loma lopulta eniten koostuu? Hetkistä, jolloin saa olla, kuunnella lintuja, katsella taivasta ja uittaa kättään pehmeässä vedessä pienistä pienimmälläkin laiturilla.
