lauantai 4. lokakuuta 2014

Että nekin kulkevat



















































Yhtä aikaa voi kuulla linnut, monet linnut,
kirkonkellojen etäisen kuminan, rautatiekiskot.
Voi kyllä kuulla, katsella syksyn painuvaa maisemaa.


Ajatuksissa vain vähän tilaa,
on niin ahdasta monen monesta mietteestä.
Ajattelen kuitenkin pikkuisen siellä maiseman sisällä
niitä lintuja, niiden lentojen liikkeitä.
Että nekin kulkevat omilla siivillään, 
kukin tavallansa, yhdessä mutta erikseen.
Ja välissä on tilaa, 
välissä on ilmaa mitä hengittää. 


Ilman sitä
tilaa, ilmaa
ei kai syntyisi 
lintujenkaan 
laulua.




 

18 kommenttia:

  1. Kauniisti ja viisaasti pohdittua <3

    Olen viimepäivinä tulllut miettineeksi mitenkä lokeroihin meidät ollaankaan jaettu. Ne sävyt jotka jokaisella ihan omansa meinataan unohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Sävyjen unohtaminen on kyllä surullista. Niin ei pitäisi tapahtua.

      Poista
  2. Kauniisti sanottu. (Kaipaan jotain lohduttavaa tänään. Otan tästä. Kiitos.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Voi, ole hyvä, ihana jos tästä oli lohduksi!

      Poista
  3. Ilma on tärkeää, elintärkeää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ihan takuulla! Välillä on melkein tukehtuminen lähellä, silloin kun ei saa tilaa, eikä happi riitä. Arjessa käy toisinaan niin. Pitää vaan sitten pitää varansa, ottaa jalat alleen, että pääsee oikeanlaiseen ilmatilaan takaisin.

      Poista
  4. Voi viisautta, ja niin kauniisti kuvattuna. Tila ja ilma, elinehto!
    Jotenkin tämä kolahti lujasti tänä aamuna. Paljon mielen päällä, katkonainen yö takana, huoli koirulin voinnista. Kaipaisin huolettomuutta, voih. Ja samalla tiedän, epävarmuuden polulla kypsyy ja ratkeaa moni asia.
    Valoa pyhääsi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä siellä :) Voi että, huoli on kurjaa, vie voimat ja unetkin. Niinhän se on, tuo mitä sanot epävarmuudesta, keskeneräisyydessä sama taika. Toivon koiralle parasta, sinulle hyvää tulevaa viikkoa!

      Poista
  5. Kaunista. Minäkin luulen, että ilman tilaa ja ilmaa ei ehkä olisi niin paljon laulua. Itsekin huomaa, että kun päivät ovat liian täysiä ja ahtaita, ei synny enää sanoja eikä mitään muutakaan luovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Niin se menee, ahtaus tukehduttaa, joskus toinen ihminenkin riittää siihen, että ilma loppuu, tilaa ei ole. Onneksi sitä osaa jo hiukan elää sen mukaan, mikä on itselle parhaimmaksi, ainakin toisinaan muistaa vetäytyä, hakea oman tilan, kulkea omalla tavalla omilla kujillaan.

      Poista
  6. Voi miten kaunis teksti, syksyn painuva maisema on niin kauniisti sanottu tästä ajasta nyt ja mitä tulee. Ja linnut ja tila olla ja hengittää omaan tahtiin ja omalla tavalla. Se on tärkeää, omalla tavalla, ei turhaan suinpäin vain niin kuin luulee, että odotetaan tekevän, oppia ymmärtämään, että omalle tavalle on aina tilaa. Lintuja on kiehtovaa katsella.
    Hyvää viikkoa sinulle Satu, voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, sinä kultainen. Tänään on maisema ollut todella painuva, keltaiset lentävät lehdet ovat kyllä huumaavia. Kyllä se on tärkeää, ottaa tilaa itselle, elää omalla tavalla.Tuolla missä kävin, oli niin paljon lintuja, tuntui ihan ihmeeltä, niitä oli joka puolella. Kiitos, kovasti voimaa nyt kaipaan, ihan kauhean väsyttävä ja raskas oli tämä maanantai, huh. Sinulle myös kaikkea hyvää tähän viikkoon!

      Poista
  7. Voi, tulin tähän liian myöhään. Kaikki ajatukset, mitä herätit, on jo sanottu. Aika ihanaa kyllä huomata, että niin moni ajattelee samoin kuin minä.

    Kiitos tästä, Satu. Kiitos. Menin maiseman sisään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Ilona ja kiitos sinulle sanoistasi. Maisemasta riittää.

      Poista
  8. Hei sinä viisas runoilijatar siellä,

    On ahtautta täälläkin päin, eikä laulut ota syntyäkseen. Juuri eilen mietin näitä, tahdoin tilaa ajatella, olla, hengittää omaan tahtiin. Jätin jopa harrastuksen väliin, eikä sekään riittänyt. Yhä kaipaan, monta päivää tai viikko olisi hyvä. Että saisi tehdä treffit oman taiteilijansa kanssa ja luoda laulunsa valmiiksi. Sitten voisi taas jatkaa niistä, mitkä tekevät nyt mielen ahtaaksi.

    Jos nyt aluksi sanoistasi inspiroituneena menisin hetkeksi maisemaan sisään ja ajattelisin vaikka pikkuisen niitä lintuja. Voisi sekin toimia ensiapuna. Kiitos sinulle, ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tanja :) tarvitsisin myös viikon, toisenkin. Ja haluaisin vain kirjoittaa kaiken keskeneräisen kuntoon, pois, valmiiksi. Siitä haaveilen. Tilasta keskittyä rauhassa. Toimiko? Toivon niin. Kiitos Tanja!

      Poista