Löysin kapean polun, merivettä sen ympärillä.
Tunsin tuulen, auringon, maan jalkojen alla.
Vesi kantoi lokkien huudot vahvana.
Minä kuljin tuulen suuntaan hiljaisena,
vaikka halusin kiljua kevättä!
Piilouduin hetkeksi vihreään,
kasvoin koivun rinnalla taivaisiin.
Voi miten kutsuva tuo penkki. Minäkin istuin tänään hyvän tovin joen rannalla, penkillä ja katselin lokkien kaartelua sinistä taivasta vasten.
VastaaPoistaMiten suuret koivun lehdet jo! Onneksi sait hetken ja meren.
VastaaPoistaTunsin tuulen, auringon, maan jalkojen alla...
VastaaPoistaTuo tunne on ihana! Olla osa juuri nyt tätä kaikkea, pakahduttava olo.
Ihana penkki vihreän kätkössä, haluaisin istua siinä ja tuntea vienoa pehmeää tuulta.
Olisin mielellään käynyt näyttelyssäsi, harmi kun aukiolot on vain arkena työaikaan. Nautin sitten näistä blogijutuistasi ja kuvista, ehkä laitat tännekkin jotain näyttelystä...
VastaaPoistaKirjailijatar! Eikö olekin, ihana. Oli siellä kapealla polulla ihan yksinään, muttei näyttänyt ollenkaan surulliselta, päinvastoin. En ehtinyt jäädä istuskelemaan, mutta varmasti menen vielä. Pian.
VastaaPoistaMerruli! Ihan huimat on nuo lehdet, ovat ihan valtoimenaan jo! Niin, onneksi, hetki oli puoli tuntia, mutta tuntui pitemmältä, se, minkä siitä sai oli ainakin päivän mittainen :) ja vielä meren kera.
himalainen! Niin juuri, pakahduttaa, sitä tämä kevät tekee. Minäkin haluaisin, tänään pitäisi istua siellä, eikä missään muualla, voisi tämän päivän kiukku lentää tuulen mukana pois.
Johki! Kyllähän sinne pääsee viikonlopulla ja iltaisinkin, jos vaan sattuu joku menemään samalla oven avauksella... mutta se on tuuripeliä se. Harmi, etten itse asu lähellä, voisin kipittää availemaan ovia aina kun tarvis. Laitan varmasti tännekin jotakin, kunhan rauhoitun tän homman kanssa :)
Voi miten kauniita kevät kuvia. voimaa antavia. Ja tuo penkki tuolla. Voisin istahtaa sille pitkäksi aikaa...
VastaaPoistawonderful!!! I can really feel the feeling here. the most wonderful time coming towards us..
VastaaPoistalove Lycke