Vaikea päästää irti siitä, mikä oli ennen tätä arkea.
Viihdyn kyllä tässäkin, kunhan taas totun,
pääsen kärryille ja olen jokseenkin ajantasalla.
Kestää kuitenkin hetken päästä siihen tilaan,
siitä olen varma.
Onneksi on vihreä. Huomaan sen, vaikken ehdi pysähtyä.
Ehkä ehdinkin, jos niin päätän.
Neuloin tumput myöhäisinä iltoina.
Pehmeää puuvillaa, 10 vuotta vanhaa,
juuri sopivat näihin hetkiin,
aamujen viileään ja luvattuihin koleisiin päiviin.
Arkilämpimät.
Nyt menen taas, hei.
Vihreä on iso onni monessakin asiassa. Ajan kanssa totut siihen, mihin pitääkin. Minullakin erilaiset asiat ottavat aina aikansa.
VastaaPoistaNuo lapaset ovat suloiset.
Nyt saat vihreää luonnosta. Puista, ruohosta.
VastaaPoistaKauniit arkilämpimät!
Katja! Niinhän se on. Oli niin intensiiviset koulupäivät näyttelyn ja kaiken ihanan kera, että niin vaikea asettua taas tähän...mutta kyllä tämä tästä, varmasti. Kiitos, tykkään myös ja mikä onni saada vanhoja lankoja käytetyksi pois.
VastaaPoistaIrmastiina! Niin saan, kun vaan ehdin katsella :) Kiitos, ne on juuri sopivat, mukavat, pehmeät pesät :)