Sitä rataa

On hetkiä, jolloin ei suju. Mikään. Ei hengityskään. Tiedätkö? Kuppi on tyhjänä ja sitä rataa. Ajatus on ehkä olemassa, mutta se on eksynyt. Sitä sählää hiukan joka suuntaan saamatta kuitenkaan mitään kunnolla valmiiksi, tai edes aloitetuksi. Paniikki nostelee päätään ja hiki kirpoaa otsaan. Tehtävälista venyy silmissä, on kohta jo kilometrin mittainen ja huutaa kiirettä.

Sellaiselta tuntui tänä aamuna. Sitten ystävä viestii ja kertoo selkeästi ja suorasanaisesti muutamia faktoja. Niin totta, kiitos! Toisaalta tulee ihastuttavia sanoja siitä, miten voi kiipeillä kaiken yläpuolella Peppi Pitkätossuna, voi ihanuus, kiitos! Ja sitten vielä mies täräyttää stressi-ininääni tärkeästi: "Hyvä, sehän poikii aina uutta!" ja tuo samalla lautasellisen appelsiineja energiaksi. Kiitos! 

Arvostan totisesti suoraa ja selkeää puhetta, virkistäviä mielikuvia ja luottamusta sekä c-vitamiinia, silloinkin, kun itse haluaisi vaipua synkkään ja helppoon itsesäälin suohon. Ja kas, olen tänään saattanut monta asiaa eteenpäin ja venynyt lopuksi yin joogassa niin, että hengitys kulkee taas ja kyllä vaan kaikki on jälleen niin mallillaan! Voi elämä!