keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Pinotut ajatukset































Helmikuun ensimmäisen sunnuntain iltapäivässä aurinko paistoi, mutta merituuli oli kylmä. Vesi oli korkealla, rantakin oli muuttunut juurakkoiseksi ja luonteeltaan ihan toiseksi sitten viime kerran. Olin hiljaa valossa, valo yltää jo pitkälle, niin, että tuntuu koko ajan, päivä päivältä avarammalta hengittää.

On myös surrealistiset unet, naishahmo risteyksessä ja pinotut ajatukset vaarassa kaatua.


 

8 kommenttia:

  1. Minunkin rantani luonne on muuttunut tiuhaan näinä päivinä.
    Mutta tuo valo!Ihanuutta!Mitä on myös tuo mystisen kaunis kuvasi.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt sataa niin kaatamalla, että mahtaako meidän rannat olla joko kokonaan veden vallassa?? Kyllä, valo, ihan huippu! Sen vaikutus on niin vahva, ei voi taas tajuta miten pystyi hengittämään pimeän yli! Kiitos sinulle!

      Poista
  2. Oi sua, tätä tekstiä ja kuvaa♥ Jäin näihin tunnelmiin, kiitos hetkestä.

    Heleää helmikuuta Satu♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, ihanaa, että ehdit poiketa, niin arvokasta! Kiitos sulle!

      Nyt helmikuu on vesisateella täytetty, mutta siltikin valo! Valon säteitä sulle!

      Poista
  3. Hei.

    "Pinotut ajatukset", viehättävästi sen sanot - tulee mieleen runsaus.

    Ihana kuva, läpinäkyvä vaikutelma kuin ohut harso sen takana salaisuuksia ja valo, kirjoitusta, kirjaimet pulpahtelevat sinisestä ehkä runo... ja vaaleanpunaiseen jääneitä ajatuksia.

    Talvikuukauden helmiäisterveiset S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana sua! Kiitos paljon. Niin kaunis ajatelma kuvasta, viehättävä! Kiitos kun käyt kertomassa ajatuksiasi, arvostan!

      Poista