Jos se onkin

Levähdyspaikkoja.

En ole kulkenut pitkälle tänä kesänä, pyörinyt tässä kodin ympärillä, lähimaastossa, yrittänyt ennenkaikkea löytää paikkoja rauhoittumiselle ja levolle. Pää surraa silti, mutta jossakin täytyy olla se off-nappula/paikka/hetki, jossa ajatukset oikeasti voivat rauhassa virrata ohi kiinnittymättä pohdintamutkiin. Ehkä haen jotakin mitä ei olekaan. Ehkäpä niitä hetkiä on jo ollut, paikkoja, joissa olenkin jo kulkenut. Jos se onkin päivittäisissä askeleissa, ohikuljetussa maisemassa, hetkessä ennen ukkosta, taulussa, jota katsoin pitempään kuin muita. Tai sinisissä ruiskaunokeissa parvekkeella, läheisen katseessa, yhteisessä naurussa. Jossakin päänsisäisessä kaaoksessa, piilossa siellä, mistä en ole vielä ymmärtänyt etsiä.