keskiviikko 8. elokuuta 2018

Josko sitten olisin































Tavallista arkea tarjolla, sitä samaa mitä aina ennenkin, höystettynä pienellä uudella twistillä. Luulin sen taakaksi, mutta nyt jo tuntuukin kevyemmältä. Jotain tosi uuttakin on tulevassa syksyssä, jännää, mahdanko osata. Sitten jotain vielä epävarmaa, ehkä ensi viikolla selviää, sellaista, mihin olisin erityisen valmis ja innoissani. Aika täyttä tulee olemaan, sillä haluan paljon, taidan olla ahne. Tiedän kyllä mistä keventäisin ihan heti jos voisin. Ja samaan aikaan tiedän senkin, mistä en tule luopumaan vaikka vuorokauden tunnit loppuisivat kesken.

Ennen kaikkea tulevaa minä selvästi sulkeudun itseeni. Ehkä kohtaan jännitykset ja odotukset ja vaatimukset, paketoin asiat ja ajatukset valmiiksi, väännän kättä itseni kanssa, ravistelen ja isken jalkaa lattiaan. Josko sitten olisin avoinna kaikelle. 
































8 kommenttia:

  1. Koen hyvin omakseni tuon sulkeutumisen itseeni uusien, jännien aikojen aattona.
    Jännät kuvasikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tarvitsee, niin se on. Kiitos, kuvat ovat eräästä näyttelytilasta, ihastuin ajatukseen suljetusta... katselin toki myös näyttelytyöt :D Kiitos sinulle.

      Poista
  2. Mulla alkaa toinen kahden viikon lomapätkä huomenna. Vielä ei ole kesä ohi, mutta kohta on. Työhön liittyen meille tulee iso muutos joka jännittää, väitän mitä vaan. Silti olen positiivinen, sillä uusi voi olla hyvääkin, yleensä onkin kun niin päättää. (Ja jos ei ole niin minulla on aika hyvä taito "sulkea elämästäni" ikävät asiat vaikka joudunkin niitä kestämään.)

    Shiatsuopintoni jatkuvat ja tulevat viemään paljon aikaa. Mietin ehtimistä ja jaksamista, mutta kun halu on niin kova. Jatkan siis ehdottomasti. Saatan jopa lisätä yhteen iltaani vielä yhden ihan uuden jutun, jota olen harkinnut monena vuotena, mutta jäänyt kun olen liikaa empinyt.

    Oi voi, tiedän minäkin ja tosi hyvin mitä karsisin ja pois jättäisin jos voisin. Aattelen että kun ei voi karsia niin lisätään sitten ja sillä tavoin muutetaan vähitellen painotusta/tasapainoa. Olen vakuuttunut että se lisääntyy mitä tekee useammin/enemmän.

    Piilomajan Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta on se, että uusi voi olla hyvääkin, asenne ratkaisee ennen kaikkea. Ottaisin mielelläni kyllä oppitunnin jos toisenkin siihen, miten sulkea ne ikävät asiat elämästä pois...

      Halu on sellainen vimma, että sen voimalla kyllä ihmeesti jaksaa ja ehtii. Ja mahtava tuo ajatelmasi siitä, että lisätään hyvää ja tärkeää ja keikautetaan tasapainoa siten oikeaan suuntaan! Niin me tehdään! :) Kiitos Kati!

      Poista
  3. Jos sua yhtään tunnen, niin luulen, että sä pystyt kaikkiin niihin mitä tarvitset, kaipaat ja suunnittelet. Nyt ajattelen niin, että on tärkeää oppia sanomaan rohkeasti ja lempeästi "ei" kivoille ihmisille ja asioille jotta ehtii tehdä niitä asioita, jotka vaativat kehittyäkseen keskittymistä ja itsekseen olemista. "Ei" on liian aliarvostettu sana. Jos sitä käyttää pehmeästi, niin se on erittäin käyttökelpoinen.

    Go girl go!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninnu :) On tärkeää osata keskittyä olennaiseen. Ei ole aina helppoa, joskus ei edes tiedä, mitä olennainen on. Ja sitten on aikoja, kun on niin paljon sellaista itsestä riippumatonta pakollista mitä ei vain voi skipata yli. Nyt on ollut sellaista. Ja on totisesti viisautta opetella tuota ei-sanan käyttöä silloin kun se on mahdollista!

      Poista
  4. Onnea syksyysi mitä ikinä sitten teetkin. Koskaan en ole katunut kun olen jotain rohkeaa tehnyt, vaikka se olisi kovasti etukäteen pelottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kovasti! Tässä mennään yhä vähän käymis- ja odottelutilassa, vielä epäselviä asioita ympärillä. Niin totta tuo, pelon yli kannattaa mennä!

      Poista