keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Päivien jo mentyä































Huomaamatta saapuu huhtikuu, sen tajuaa vasta ensimmäisten päivien jo mentyä. Nyt pitää lukea, on sanojen nälkä, tarinoiden ja maailmojen nälkä, kaipaus kauniisiin lauseisiin. Niitä ovat minulle tarjonneet

Pirkko Soininen ja Ellen, Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja
Katriina Ranne ja Miten valo putoaa
Mila Teräs ja Jäljet, Romaani Helena Schjerfbeckistä,

kiitos jokaisesta, olen saanut levätä kirjojen sivuilla.

Kuuntelen kelloa seinällä, seuraan valon kulkua ajan mukana, mietin sinisiä maisemia, maisemista nousevia sanoja. On paljon mielessä, harjoittelen kuitenkin ajatusten karsimista, pitäisi karsia ympäristöäkin, poistaa ja kierrättää, jättää jäljelle silmiä hivelevä rauha. 





  

 

6 kommenttia:

  1. silmiä hivelevä rauha on minullakin toiveena...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, heh, täällä vähän epätoivoinen toive, mutta ehkä pala kerrallaan?

      Poista
  2. Tuo ajatusten karsiminen, sen kun osaisi. Harjoitellaan siis sitäkin ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Seija, ei ole helppoa, sekään! Mutta juu, treenataan!

      Poista
  3. Olet keijujen sukua.Ei kukaan näe näin herkästi, jos ei ole.
    Kuva kuin suvituulahdus.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että sua. Kiitän lämpimästi, toivon, että olen :) Ja kuvakin kiittää!

      Poista