sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Katsoa sen kiinni itseensä?

































 Voiko maisemaan jäädä? Katsoa sen kiinni itseensä? Sulautua, sitoa sielunsa, kadota siihen? 

Nyt tapahtuu kaikenlaista ja paljon. Sellaista hyvää ja ravitsevaa, tehtyä ja odotettua, jännittävää ja hirmuisen paljon kaunista. Sellaista, mikä saa arjen ärtymykset ja väsyt siirtymään pois tieltä, ne eivät juuri nyt uskalla avata suutaan, kadotkoot! On hyvällä täytetty olo. 

Ja vielä saa maiseman kaupan päälle, voiko niin käydäkään?! Löytää itsensä katselemasta horisonttiin tennarit täynnä rantahiekkaa. Ja kyllä! Tuntee kaikessa maailman hiljaisuudessa sulautuvansa maisemaan, katsovansa sen itseensä lopullisesti kiinni. 




18 kommenttia:

  1. kyllä, niin voi käydä. Ykseys luonnon kanssa.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kyllä! Kuulostaa, että siellä virtaa nyt flow ja kantavat voimat. Kaikki hyvä olkoon luonasi ihanainen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle :) Kyllä, nyt on virtauksen aika selvästi :) vaikkakin tässä kohtaa viikkoa myös hillitön väsymys.

      Poista
  3. Kyllä, voi jäädä. Se on onnekasta. Ihania kuulumisia täällä, tunnelmassa, sanoissasi. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnekasta todella, kiitollinen siitä! Kiitos Sinulle :) Nyt on kaikkea mukavaa ilmassa.

      Poista
  4. Olá, com a natureza tudo pode acontecer, ela é maravilhosa, as suas belas fotos assim o mostra.
    Feliz semana,
    AG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, thank you so much! Beautiful days to you!

      Poista
  5. Juuri samaa olen miettinyt. Niin ihania taivaan värejä ollut, että tahtoisin vain ajan pysäyttää niihin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivaan värit totisesti! Kiitos sinulle!

      Poista
  6. Tuollainen maisemaan sulautuminen on parhaimmillaan minunkin tunteeni mökkilaiturilla istuskellessani. Voimaannuttavaa. Mukavaa lukea tuota innostuksesi määrää, ehkä jotain paljastuu myöhemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi se on mahdollista, iso ilo! Juu, nyt innostaa :) ja olet sinäkin mielessä! ;) Kiitos!

      Poista
  7. Voi Satu,tiedän mistä puhut.
    Oma mieleni-albumi on jo kovin paksu maisemista, joita olen sinne taltioinut.
    Niihin maisemiin kerran uponneena tiedän, ettei niihin kuviin tarvitse edes enää palata, sydän muistaa ne niin hyvin.
    Vaikka albumi on jo paksu, sitä on kovin kevyt kantaa mukanaan.Ja ilman sitä sielu olisi kovin tyhjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihana tuo albumi-ajatus, kiitos siitä! Ja kevyt kantaa mukanaan, juuri niin! Kiitos Mirjam-Matilda!

      Poista
  8. Olen miettinyt tätä monta päivää. Usein tuntuu siltä, että unohdan osan itsestäni maisemiin ja kuljen sitten vähän vajaana��. Tällä viikolla olen kuitenkin kantanut mukanani yhtä valtavaa auringonkukkapeltoa ja ammentanut siitä muille ihmisillekin inspiraatiota. Kiitos tästä, sait näkemään uusin silmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. J! No juu, todellakin tunnistan tuon vajaana kulkemisen! Koko viikon olen mennyt niin, että osa jäi tuonne merelle. Pää ainakin. Mutta oi että, auringonkukkapelto! Ja vielä jaettu inspiraatio! Ihanaa! Ajelin perjantaina yhden sellaisen ohi ja kunpa olisi ollut aikaa pysähtyä, oli niin valtavan kaunis. Ehkä vielä. Kiitos itsellesi, näen minäkin taas paremmin, aina.

      Poista