lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ettei saisi siipiään leväälleen











Merkillisiä päiviä. Ja öitä. Heräsin neljältä, tarkistin, että nuoriso-osasto oli kotiutunut, enkä enää löytänyt takaisin uneen. Ehkä hyvä niin, sillä uni, josta heräsin, oli myös merkillinen, vaikka en enää muistakaan sen sisältöä. Parempi niin. Merkillinen on toisinaan viisastakin unohtaa.

Voi se olla hyvääkin, jotakin uutta, mistä ei oikein tiedä vielä, mikä on ehkä vasta suunnitteilla, tulossa, pitää vain koota kaikki sen ympäriltä kasaan, löytää langan pään ympärille koko kerä. Arkiviikon päätteeksi oli hyvä palaveri, virkistävää teetä ja maukas skonssi. Sitten oli koti-ilta ja korttipelitaistot, parasta.

Nyt ikkunasta näkyy lumisade ja mietin, että eihän se voi olla totta, sen on oltava harhaa. Nukuin siis liian vähän. Toisaalta, olen kohdannut muitakin harhoja pitkin viikkoa. Olen myös ajatellut, että nyt on vaan ihan itse kasattava uudet työelämän tulevaisuudennäkymät. Palasista, osista, harkoista, laudoista, kivistä, sanoista, yksi kerrallaan. Se tulee vielä olemaan valmis kokonaisuus, tai ainakin sellainen, mikä pysyy riittävästi kasassa. Sidosaineeksi uskoa, luottamusta, rohkeutta ja sinnikkyyttä. Sekä sietoa, sillä aikaa tarvitaan myös. 

Ajattelin noin viiden aikaan aamulla lintuja ja sellaista olotilaa, jossa siivet eivät aukeaisikaan, vaan olisivat sidottu kiinni tai muuten toimintakyvyttömät. Ettei saisi siipiään leväälleen, pääsisi lentoon. Ettei olisi mahdollisuuksia mennä eteenpäin. Se vasta olisikin painajainen. 

No niin, ei hätää. 
Hengitä, sisään sekä ulos, rauhoitu, zen. 
Sillä mullahan on palaset, mahdollisuudet, siivetkin ja kaikki. 
Siis lentoon. 
(mutta muista, rauhassa)

















10 kommenttia:

  1. Mikähän taika viimeyössä oli, kun minäkin heräsin neljältä....ja todella pahaan uneen. Unessa Isäni lähti Äitini luokse. Taivaaseen. En paljon unesta muuta muista, kuin sen miten iloinen ja onnellinen Isäni oli♥

    VastaaPoista
  2. Isäni muuten täyttää tänään 87 vuotta ja on srarppi pappa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi oi, joku siinä yössä kyllä oli, hurja uni,huh!! Onnea isällesi, skarpit papat ovat ihania! :)

      Poista
  3. Minä ajattelen usein, että elämä on kuin palapeli, jossa on paljon erilaisia palasia. Vaaleita ja tummia, kirkkaita ja sameita, isoja ja pieniä, kulmikkaita ja pyöreämpiä, selkeä kuvioisia ja epäselkeä kuvioisia, kaiken kokoavia sekä suunnan näyttäviä reunapaloja ja ihan kummallisia keskipaloja, jotka eivät tunnu sopivan mihinkään, paljon keskenään samannäköisiä paloja ja erikoisia väriläiskiä...
    Ja sitten vain palasia alkaa loksahdella paikoilleen, joku pala joutuu odottamaan kauemmin, mutta siihen se vaan aikanaan sopii. Työtä joutuu tekemään ja välillä tuntuu epätoivoiseltakin, mutta ehkä pienen tauon jälkeen taas jokin pala löytää paikkansa.

    Usein tekstisi saa minut pohtimaan asioita, tämän kertainen herätti tällaisia ajatuksia.
    Valoisaa viikonloppua Satu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno ajatus, kiitos Seija! Pala palalta, niinhän se menee. Pitää vaan jaksaa tehdä työtä, jaksaa olla sitkeä ja osata myös odottaa. Kiitos, ja valoa sinun päiviisi!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Sanos muuta. Vielä kun osaisi ne levittää täyteen mittaansa. Harjoittelen!

      Poista
  5. Lennätkö koskaan unissasi? Minä lennän usein. Aamulla aina lentounen jälkeen ihanasti kevyempi ja vapaampi olo.
    Kuvat! <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei en kyllä ole koskaan lentänyt unissani, en ainakaan muista... Oi että mikä ajatus! Pitää toivoa lentounta!! Kiitos sulle! Kuvatkin kiittävät!

      Poista