lauantai 18. helmikuuta 2017

Kaikki muu hiljenee










Tiet, reitit, kulkuväylät.

Tapa kulkea, olosuhteet, valon määrä, niin, ja sen laatu. 

Ajan käyttö, ajan hallinta, valinta, miten aikansa käyttää. Vaikka aina ei voi valita. Silloin voi kuitenkin valita suhtautumisen luonteen. (joskus on myös valittava se negatiivisempi luonne, välillä on saatava surkeilla)

Katseen suunta, lähelle vai kauas, itseen vai toisiin, ehkä voi hakea tasapainoa keskivaiheelta, tosin aina ei voi sitäkään.

Mutta kulkea kauneudessa! Huomata se kaiken täyden keskellä. Huomata oma liike, kauneus ympärillä. Käy niin, että kaikki muu hiljenee äänettömäksi, muuttuu tarpeettomaksi, kadottaa jopa merkityksensä. Ja vaikka kulkemisen kesto olisi vain hetkellinen, voi sen vaikutuksen taika kantaa ylitse monen synkän virran. 






14 kommenttia:

  1. Jos katseen horisontissa on kauneus, näkymättömät silmäläpät estävät sivuilta kaiken turhan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kiitos huomiosta. Pitää siis muutenkin nostella nenänpäätä ylemmäs, niin näkee sen kauneuden kiireessä, täydessäkin.

      Poista
  2. Talven valo, olen oppinut ymmärtämään sitä. Sinä teet sen erilaiseksi, lämpimäksi.

    Surkeilu kunniaan, se on ehdottoman tarpeellista toisinaan. Se voi olla tosiasioiden myöntämistä, vie eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, ihana huomio, kiitos siitä Marja!

      Ja kiitos surkeilun kunniasta, just niin se on!

      Poista
  3. Tai joskus kauneus onkin juuri tässä lähellä, vaikka pieneen vesipisaraan heijastuvassa kuvassa.
    Toisinaan kauneus on sanoissa, jossain kirjassa (arvaat varmaan mikä tuli mieleeni) tai niinkuin nyt sinun tekstissäsi.
    Kiitos taas pohdinnoistasi Satu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kauneutta on, se on vain huomattava. Kiitos ihana Seija! Ja kyllä, arvaan kirjan :)

      Poista
  4. elämään kuuluu kaikki tunteet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuuluu, tilaa pitää olla jokaiselle tunteelle.

      Poista
  5. Kiitos. Kyllä! Ja nuo kaikki kulkemisen pinnat, joista etenkin liukasta välillä manaa mielessään. Silti: kun keskittyy pystyssä pysymiseen, on aika lailla siinä silloisessa hetkessä. (No, ehkä hiukan ajatus käy "mitä, jos" -tulevassa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio tuo pystyssä pysyminen! Hetkessä oleminen on niin hyväksi. Ja sekin, ettei kaadu. Kiitos Katja!

      Poista
  6. Joskus on surkeiltava, sitten taas kantaa valo ja hanki.

    Ihanasti aina kirjoitat - ja kuvaat. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri niin, pitää muistaa, että synkän jälkeen on taas ihan toista.

      Katja, voi että, kiitos tosi paljon!

      Poista