sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Taivas laskeutui keittiöön






























Hätäisiä lauseen repaleita, kirjoitan ne vimmaisena heti talteen, jotta eivät unohdu. Ilman niitä olen eksynyt, kokonaan kadonnut huteralta tieltäni. Roikun niiden liepeissä enkä voi pudota, en mitenkään.

Taivas laskeutui keittiöön. Se sopii tänne, tykkään sen sävyistä. Mutta pilvet kiirehtivät pois, tuuli on niin voimakas. Kadehdin sitä hiukan. Voisinko minäkin olla?

Lukisin kaiket päivät. Joel Haahtelan naiset katsovat vastavaloon ja minä odotan päiviä, joissa olisi tilaisuus valolle ja sen synnyttämille kuville. Ehkä ne ovatkin jo lähellä.



- En tiennytkään, että osaat purjehtia, Benjamin ihmettelee.
- Helppo juttu, Klaus sanoo ja sivelee sormillaan veneen kiiltävää kylkeä. 
- Purjeet vain ylös ja myötätuuleen.

Klaus on mieltynyt pieniin hetkiin. Ne ovat kuin kiviä, Klaus ajattelee. 
Kivistä voi rakentaa talon.


Joel Haahtela
Naiset katsovat vastavaloon
































14 kommenttia:

  1. Ihana Klaus. Ja ihana keittiöösi laskeutunut taivas ja siintävä metsä.
    Minäkin lähetän itselleni tekstareina matkalla mieleen tulevat ideat ja lukemani tärkeät lauseet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Klaus on :) Muistiinpanot ovat totisen tärkeitä! Mulla on nyt välähdellyt ihan liian vähän ajatuksia päässä, on oltava tarkkana ja kirjattava nekin vähäiset ylös :D Kiitos sinulle!

      Poista
  2. Haahtelan kirjat ovat parhaita, niin kauniita ajatuksia ja lauseita täynnä. Tykkään kuvista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haahtelan maailma on ainutlaatuinen, viehättävä. Tekee mieli lukea kirjat aina vaan uudestaan. Kiva kuulla että tykkäät kuvista, kiitos :)

      Poista
  3. Isoja kuvia tuoden mukanaan isoja ja pieniä ajatuksia. Niiden muistiin kirjoittaminen on tärkeä asia. Muuten tulee tunne ettei mitään ollutkaan. Ja kuitenkin pieni ajatus voi olla juuri se tärkein, se mikä on kaiken alku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti, olen pienten puolestapuhuja, vannon niiden nimeen :) (johtuisiko sitä, että isoista ajatuksista on puutetta..) Kiitos Seija!

      Poista
  4. Pimeä ja valo, nuo ikuiset rakastavaiset. Niin kauniit, tulkinnalliset kuvat taas. (Ja nuo koivut!)

    Ilouutisena tämä, jonka varmaan jo tiesitkin: Haahtelalta ilmestyy alkuvuodesta uusi teos, Mistä maailmat alkavat. Eikä enää kuukauttakaan, kun on ohitettu talvipäivänseisaus ja päivä alkaa pidentyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, ihana tuo ikuiset rakastavaiset!

      Ilouutisia ihminen tarvitsee tässä pimeydessä vaeltaessaan, kiitos! Haahtelaa odotan totisesti, ja Talvipäivänseisaus on merkattu punaisin reunoin kalenteriin. Valon kasvamisen ajatus on hyvin merkittävä. Vaikka olen ihmeen hyvin pärjännyt tänä vuonna tässä pimeydessä, oikein ihmettelen. Toki onhan sitä vielä jäljellä.

      Poista
  5. Kauniit yhdessä: viileän vilvoittava taivas ja lämpöinen keittiö. Siitä (ehkä sun teksti vähän avitti :) ) tuli mieleeni, että molempia tarvitaan: vapauttavaa ja vilvoittavaa reissua sekä kodin turvaa.
    Haahtelaan en ole vieläkään tutustunut. Ehkä joululomalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastakohtien tasapaino! Kyllä, tarvitaan! Kiitos Ninnu!

      Haahtelaa suosittelen edelleen hyvin lämpimästi. Sitten kun aika on oikea!

      Poista