lauantai 4. kesäkuuta 2016

Yhtä aikaa läsnä



































Haimu-olo.

Sellainen syntyy kun haikeus ja riemu ovat yhtä aikaa läsnä, vahvoina ja valppaina, oikeastaan veitsenterävinä. Niiden välinen tasapaino kuitenkin keikkuu haikeudesta riemuun ja riemusta haikeuteen, edestakaisin, kyynel-hymy-kyynel-hymy-kyynel. Tasapainon liian vauhdikas keikkuminen saa haimu-olon tietyssä pisteessä muuttumaan myös rieha-oloksi.

Tytär sai peruskoulun päätökseen, vieläpä hyvin kunniakkaasti. Lukio odottaa opiskelijaansa. Pieni tytär siirtyy kuudennelle luokalle ja pojalla on edessä abi-vuosi. Onneksi ennen tätä kaikkea on kuitenkin vielä kokonainen kesä ja loma ahkerilla koululaisilla!

Haimme päättäjäisten jälkeen aamupalaa leipomosta, croissantteja, pavlovaa ja käpyleivoksia, ai ai, tästä on hyvä jatkaa päivää haimu-olossa leijuen.

 


 

11 kommenttia:

  1. Oi, miten ihana sana-haimu.
    Tuo pienimuotoiseksi hysteriaksi meno on minullekin tuttua.Kun tunteet vetävät tennistä. :)
    Niin tunnelmalliset ja herkät taas kuvasi.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aika suloinen :) Ja hah, tunteet vetävät tennsitä :D Mä en kestä! Ihana!
      Kiitos paljon!

      Poista
  2. Sinun postauksesi Satu sitten koskettavat aina, milloin haikeina milloin haimukkaina.
    Hymyhuulinen kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, kiitos Seija, ihana kuulla :) Hymy takaisin!

      Poista
  3. Hieno sana. Tarpeellinen.

    Todella hyvä otos juhlijasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ehdottoman tarpeellinen. Kiitos, tykkään myös, sopii hänelle.

      Poista
  4. Haimu-olo, hyvä sana.

    Jälleen kerran kauniit ja lempeät kuvat ja sanat. ♥

    VastaaPoista
  5. Hyvät haimut! Niin tunnistan nuo fiilikset, meillä on niin samanikäinen kolmikko (meidän keskimmäisellä yläkoulua vielä kaksi vuotta, muuten sama sarja)! Tajusin tuona aamuna, että kuopuksemme kutosluokka päättyy ensi keväänä ja samaan aikaan on esikoisen lakkiaiset. En pääse mitenkään molempiin. Kuopuksella ollut sama ope kuusi vuotta, meille tärkeä, opetti jo aikoinaan esikoista jonkin aikaa. <3 Ja miten pystyn olemaan missään silloin tunteilematta ylitsevuotavaisesti? Nämä tunnereaktiot voimistuvat kyllä vuosi vuodelta. Aina jokin elämänvaihe tuntuu päättyvän. Sulkeutuvia ovia. Ei enää sen ikäistä lasta. Ei enää ikinä alakoululaista... Oi kauhea. Ja ihanaa toki heidän kannaltaan kaikki edistys ja uusi. Ja meidänkin... jotenkin. Että selvitty on. En pysty nyt miettimään tätä enempää. Halaus sinne ja onnea kaikille ja lapsille ihanaa lomaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Ja isot aplodit koulunpäätösherkuttelulle. <3 Me kokeilimme ekaa kertaa Fazerin brunssia. Oli i-h-a-n-a. Suosittelen lämpimästi!

      Poista
    2. Voi että, tiedät niin tarkasti :) Ihan saman kuule minäkin tajusin tuosta ensi keväästä! Että miten pääsee joka juhlaan?? Hui, ei uskalla ajatella vielä! Kyllä, haikeus lisääntyy vuosittain, kummasti. Tajusin tuolla tytön juhlassa, että unohdin nenäliinat kotiin, voi että! Pärjäsin kuitenkin kohtuullisesti, vaikka kyllä nuo nuoret ovat niin ihania ja liikuttavia ja suloisia, ettei meinaa kestää!

      Samoin sinne, halaus ja onnea ja ihanaa! :) Oh, brunssi kuulostaa hyvältä! Meillä mies lähti töihin iltavuoroon, oli panostettava aamupalaan, vaikka yleensä on tehty joku hyvä ruoka taikka käyty syömässä jossakin. Parempikin nyt näin aamupainotteisesti, pääsivät nuoret sitten kirmailemaan vapauteen rauhassa.

      Poista