keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Silloin Lissabon





























Toukokuu meni tuttuun tapaan siivet ääriasennossa. Vapun aika Lissabonissa jäi täysin jälkikäsittelemättä omassa päässä, leijuminen matkan mukana jäi ihan vaiheeseen, kun arki rysäytti pään maan pinnalle. Mutta nyt, nyt palaan sinne, haen Lissabonin takaisin luokseni. 

Silloin Lissabon näytti kauniilta, rosoiselta, viehättävältä, värikkäältä, tuhruiselta, minun silmiini hyvin kotoiselta. Jäin kiinni vanhoihin seiniin ja kaakeleihin, parvekkeisiin ja puiden laskemiin varjoihin. Vaikka Atlantin tuuli puhalteli kylmästi, oli enimmäkseen lämmintä. Meille se oli kesä, paikallisille vielä kylmä kevät. 

Tuntui, kuin olisin kulkenut jossakin tarinassa, kääntänyt kirjan sivuja samaan aikaan, kun kulman takaa löytyi uusi, viehättävä kuja. Teki mieli avata jokin kiehtovista ovista, astua sisään, löytää tarinalle juoni, selitys. Helposti olisin voinut jäädä myös kaakeliseinien viereen, puiden lehvästöjen alle viipyilemään, kohdistaa katseeni Tejo-joelle, sen yli toiselle rannalle ja maistella hiljaksiin hurmaavaa Ginjaa.  

































Matkan elämisestä ja ylipäänsä kulkemista olen kirjoittanut ennenkin. 
Mennyttä matkaa muistelee parhaillaan myös himalainen ja Liivian kanssa pääsee Pariisiin.







 

8 kommenttia:

  1. Kiitos kauniista piipahduksesta Lissaboniin, se onkin minulle tuntematon kaupunki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Seija! Mullekin visiitti oli ihan eka, mutta toivon totisesti vielä palaavani sinne. Mukava, helppo, kaunis.

      Poista
  2. Ihanat kuvat ja kuvaus ihanasta Lissabonista.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Ihana Ninnu, sinä Lissabonin ystävä :)

    VastaaPoista
  4. Olin että "ah LIssabon!" kun tulin tänne ja nautiskelin, ja päälle päätteeksi törmäsin itseeni. Kiitos!

    Lissabon on ihanista ihanimpia kaupunkeja. Ja niin persoonallinen ettei mikään ainakaan Euroopassa ole verrattavissa siihen. Rapistunutta ainutlaatuista kauneutta ja ilon ja melankolian keitosta ja valoa! Sitä on Lissabon ja paljon muuta.

    Olenkin ottanut samasta rakennuksesta kuvan kuin sinä, kuva 2.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan, kiitos itsellesi Pariisista, se on ollut jälleen kerran hurmaava!

      Mulla oli eka kerta Lissabonissa ja kyllä, ihastuin totaalisesti (vaikkakin odotin vielä hiukan värikkäämpää... oli ehkä enemmän haalistunutta rosoa kuin vahvoja värejä, mutta ei mitenkään haittaa, hyvä niinkin). Odotukset olivat korkealla ja viihdyin mainiosti, jollain tapaa tosi kotoista ja helppoa. En kokenut itseäni vieraaksi.

      Kuvattavaa olisi ollut tuhannesti enemmän mitä ollenkaan ehti, tosi kaunista, tuokin talo, kaikki yksityiskohdat. Lähtisin heti takaisin (jos olisi varaa).

      Poista