lauantai 16. huhtikuuta 2016

sammalportailla

































Tänään olen 


herännyt yhdessä vuokkojen kanssa 

kuullut kaikki kevään linnut

istunut sammalportailla, maassa, sohvan nurkassa

ostanut valkoisen työpöydän, sinisen lautasen ja oranssin pöytäliinan kierrätyskeskuksesta 

tehnyt matkasuunnitelmia 
(Senhora do Monte, kirsikkalikööriä, Prazeresin hautausmaa, Rio Tejo, vaniljaleivoksia, Alfama ...)

nautiskellut täydellistä marenkikakkua espanjalaisilla mansikoilla ja kinuskikastikkeella

neulonut lapasia, vain peukalot puuttuvat

sekä pohtinut tulevaa.


 

24 kommenttia:

  1. Ihania olet tehnyt.
    Käsittämättömän herkänkaunis tyyli sinulla näissä kuvissasi.
    En lakkaa ihastelemasta niiden "runollista"fiilistä.
    Ja upea fasaanikukko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvä päivä oli eilen, ja olo oli silti sellainen, etten tehnyt mitään (suorittanut mitään), asiat vain soljuivat eteenpäin. Kun aamu alkaa metsästä, ei päivästä voi tulla huono :)

      Kiitos tosi paljon, olen tosi iloinen sanoistasi. Runollinen fiilis, oi ihana! Kiitos.

      Poista
  2. Mahtavat kuvat! Sulla on niin hieno oma tyyli valokuvissa. Erityisellä tavalla todella tunnelmallisia ja hengittäviä.

    Fasaani on niin upea lintu!

    Oi kevät ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, kiitos ihana Kettu, nyt olen sanaton. Hengittäviä, oioi...

      Fasaani on hämmentävä otus. Ja tuo ei piitannut musta yhtään.

      Totisesti, oi kevät! Nyt tulee vettä kaatamalla, mutta ei haitta, alkaa nopeammin vihertää. Ja onneksi kävin jo eilen aurinkometsässä.

      Poista
  3. Kauniita ja pysäyttäviä kuvia, kiitos;) Leskenlehtiä, voiko olla tottakaan! Ja fasaani on upea. Melkoiset värit on lintu itselleen saanut;) Auringonvaloa päiviisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ole hyvä :) Leskenlehtiä kyllä, voi miten odotankaan voikukkia! Komea on kyllä fasaanilla tuo väritys, aika ylpeä siitä taitaa olla... Kiitos, sinulle myös!

      Poista
  4. Fasaani!!! (Rakastan niitä, mutta täällä, missä nyt asun, ei ole fasaaneja. Oli tehtävä valintoja. Halusinko järvenrannan, laajat mäntyharjut ja lyhyet matkat, vai vieraalta tuntuvat omakotitaloalueet ja fasaanit. Täällä on kuitenkin puluja aamulennoillaan, lokkeja ja mustarastaita. Ja minulla muistoissani unettomat kesäaamuvarhaiset, kun fasaanikukot huusivat töttöröötään ihmisten pihamailla.)

    Joskus toivon, että olisin ihminen, joka jaksaisi aloittaa edes jonkun aamunsa metsässä, kuvittelen sen virkistävän vaikutuksen. Kuitenkin olen aivan liian toisenlainen sellaiseen, jotenkin epäreipas yksilö, ja hyväksyn itseni niin.

    Kauniita asioita olet tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä en oikein tiedä noiden fasaanien puuhista, olivat viljelypalstoilla kukkoilemassa, yhtään ei mun kulkeminen siellä häirinnyt, mitä lie oli niillä mielessä...

      Heh, epäreipas nyt kyllä hymyilyttää, sellaisena juuri pidän itseäni. Nyt pääsin ajoissa ulos, kun poika piti kuskata futisleirille, siitä oli sitten helppo jäädä seikkailemaan. Kannatti, kannattaisi useammin. Päivä oli paljon pitempi ja täyteläisempi kuin pitkään aikaan.

      Kiitos, lauantai sisälsi paljon hyvää ja antoisaa.

      Poista
  5. Kevään herkkää maailmaa ja reipas kukko!
    Viime sunnuntaina näin minäkin pitkästä aikaa fasaanin viipottamassa kovaa kyytiä maalaistalon navetan edestä.
    Tuon linnun kohtaaminen tuntuu aina niin epätodelliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä on niin harmaata, ruskeaa, hiljaa alkavaa. Tänään huomasin, että paikoitellen nurmi jo vihertää raikkaasti. Juuri niin, epätodellinen on hyvä ilmaus fasaanin kohtaamisesta:)

      Poista
  6. Tuhma fasaanihan se siellä! Meillä ainakin fasaaniuros on varsinainen riesa! Se syö kukkasipuleita... =/ Eli mie vähillä rahoillani ostan ja istutan pihaan syksyllä uusia kukkasipuleita ja tuollainen kamalaääninen otus tulee ja kaivelee ne pitkillä varpaillaan maasta esiin, hakkaa ne palasiksi ja syö keskiosan kukkasipulista... =(
    Häädän aina mokoman otuksen ja sen haareminaaraat pois pihastamme. Olen koettanut kaikenlaisilla verkoilla suojella kukkapenkkejä. Nyt se on tänä keväänä keksinyt tulla kaivelemaan pionin juuria esiin. =( Ja kun pionit ovat mun suurin kesäilo...

    Eli joskus komea ulkonäkö ei kerrokaan kaikkea. Sama meissä ihmisissä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi vitsit fasaania! Ei oo kivaa tollanen. Tätä epäilinkin, olivat niin kotonaan tuolla viljelypalstoilla...voi voi. Ja totta :D

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Mä olin aika lumoissani tuona aamuna luonnon äärellä.

      Poista
  8. Miten hurmaavat värit ylimmässä kuvassa, tykkään! ♥ Muutenkin niin kaunista ja niin kivalta kuulostaa kaikki (oi, mitä matkasuunnitelmia!). Viimeinen jäi erityisesti kiinnostamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...tarkoitan siis tuo tulevan pohdinta.

      Poista
    2. Kiitos Tanja, pienet keltaiset auringot. Matkasuunnitelmat ovat nyt pinnalla, luen unisaduksikin Lissabon-opasta :) No joo, kyllä tuleva pohdituttaa kovasti, kun jotain tarttis keksiä.

      Poista
  9. Kuulostaa ihanalta, kaikenlaista olet touhunnut.
    Kauniit kevätkuvat! Sinivuokkoja en harmikseni ole vielä missään nähnyt, vaikka suurennuslasilla etsinyt - missä lie piileksivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana oli tuo lauantai. Toisinaan tapahtuu paljon, vaikkei siltä tunnukaan. No höh, missä lymyilevät... toivottavasti löydät!

      Poista
  10. Kuvasi kertovat ihanaa kevättarinaa. :) Voin niin kuvitella, miten olette fasaanikukon kanssa tarkkailleet toisianne! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo, tuijotus oli tiukkaa molemmin puolin, olin selvästi eksynyt toisen reviirille :D

      Poista
  11. Täällä myös yksi epäreipas ilmoittautuu...
    Onpa siinä rääkäisevän värinen (onko tuo yhdyssana..?) fasaanikukko :-D

    Lissabon! Sinne on kumma kaipaus, ollut jo pitkän aikaa. Jospa täältä sitten saisi nähdä sinun Lissabonia - sekin olisi ihanaa <3 Olisiko sulla muuten kirjavinkkejä Lissaboniin liittyen? Jos tästä saisi matkakuumeen ylle ja lähtisi itsekin ;-)

    Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama mulla, kaipaus on ollut jo pitkään. Kyllä näytän sitten kuvia :) en malta odottaa, että pääsen vaeltamaan Lissabonin katuja... Mulla on ihan perusmatkaoppaat käytössä, mutta kaipauksen taisin saada kehitettyä luettuani kirjan Yöjuna Lissaboniin, Pascal Mercier.

      Poista
    2. No kyllä tuo Yöjuna Lissaboniin mullakin varmaan yhtenä, tosin se jäi kesken, kun piti palauttaa kirjastoon. Nyt on pokkari on odottanut hyllyssä sopivaa hetkeä jo tovin, haluaisin rauhallisen ajan sille. Jutustasi inspiroituneena katsoin eilen pikalääkkeeksi samaisen elokuvan - kyllä siinä fiiliksiin pääsi. Kaunista ja tunnelmallista Lissabonia näkyvissä. Ja muutakin.

      Maria

      Poista