torstai 3. joulukuuta 2015

Tarinoita































Luulen, että nyt tarvitaan tarinoita, kertomuksia ja mielikuvitusseikkailuja. 
Ne ovat pelastaneet ennenkin.


11 kommenttia:

  1. Olipa kerran tyttö, jolla oli tumma ja takkuinen tukka, paljaat rikkinäiset varpaat ja vahvat kädet. Pimeissä luolissa hän lymyili, raapustellen kallion seiniin tarinoita. Itsekseen supatti, sanojaan tapaili. Ei tiennyt muustakaan. Kodikseen luolaa luuli.
    Mutta hän oli nähnyt. Hän oli nähnyt sen pienen valon. Siellä mistä veto kutitteli paljaita jalkoja. Vuosiin hän ei kuitenkaan kiinnittänyt siihen huomiota, ei ennen kuin vasta hiljattain. Hänestä alkoi tuntua, että valo kutsuu luokseen. Kallioon seinään hän yritti painautua tiukemmin, ikään kuin peläten että valo hänet imaisee. Tarinat seinillä jäivät kesken, kun hän pikku hiljaa, melkein huomaamatta antoi itsensä hivuttautua hiukan lähemmäs valoa. Eräänä päivänä hän oli niin lähellä, että valon heijastus osui melkein silmiin. Hän huomasi, että valo ei ollut enää pieni, vaan se oli melkein hänen kokoinen. Sen kokoinen, että hän voisi astua hämärästä sen syliin. Mutta pelko kuiski korvaan ja hän kääntyi. Mutta askeltakaan ei voinut ottaa. Pimeys takana, se sama pimeys jonka sylissä hän vielä hetki sitten lepäili, tuntuikin vieraalta. Se kuulosti kuiskivan ilkeitä sanoja, jäädyttävän sydäntä. Ja tyttö päätti. Päätti astua askeleen taaksepäin, toisenkin. Ja lopulta päätti kääntyä, antaa itsensä valolle. Valo otti vastaan sanoen: Olenkin odottanut sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kataj, ihana, kiitos tuhannesti. En arvannutkaan, että saan heti lahjaksi tarinan, mikä ihmeellinen yllätys! Valoajatuksia :)

      Poista
  2. Ihanan lahjan saitkin Katjalta!<3Me muutkin pimeän painamat saamme siitä voimaa. :)
    Itse annan vapauden itselleni, varsinkin näin alkutalvesta naiviuteen,satuihin ja keijuihin jne.jaksaa paljon paremmin kun
    antaa lapsenomaisen fiiliksen vallata välillä mielen.

    VastaaPoista
  3. Juuri tuo vuoksi kirjastot ovat olleet minulle lapsesta lähtien tärkeitä paikkoja. Niissä kokee aina olevansa tervetullut vaikka kaupunki olisi muuten vielä täysin vieras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjastot ovat ihania, tärkeitä. Kuin kotipesiä.

      Poista
  4. Olet niin oikeassa, nyt tarvitaan kaikkia noita, ne pelastavat. Ajatus hyvää kohti! Voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekevät, pelastavat väsymykseltä ja tympäännykseltä. On myös runoja, jotka pelastavat, Kyllikki Villa :) Ja kyllä, välillä on nokka käännettävä positiiviselle ihan väkisin. Joku hurja väsy iski syksyn urakoinnin päälle...

      Poista