keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Voin sanoa









Olen alkanut hiljalleen nähdä muutakin. Ollaan jo näköjään pitkällä, talvitaivas pakkaspäivänä on hurmaavan kevyen sävyinen. Pimeässä illassa tummaa sinistä, liikehtivät mykät pilvet, kuu. Päivä on lyhyt, niinhän se marraskuussa aina on, mutta se voi olla myös sivuseikka, vailla pääroolia. 

Ostan keittiön pöydälle viininpunaisia neilikoita. Mahtuvat siihen juuri ja juuri. En ole siivonnut toviin, sillä syksy meni kirjoittaessa. Mutta nyt olen päässyt pisteeseen, voin sanoa valmis. Kuiskaan sen kuitenkin vielä, sillä en oikein usko. 

Sairastuin saman tien ja yskin keuhkojani hajalle. Pitää levätä, kyllä pitää, sekin on taas opeteltava. Olla tekemättä mitään. Hui.


Taidan tarvita tujauksen konjakkia.



 

16 kommenttia:

  1. Olen opppinut, että tekstien suhteen on pakko jossakin vaiheessa vain todeta olevansa valmis ja päästää irti. Hiomista kun riittäisi omasta mielestä lopputtomiin.

    paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tauti voitettu!

      Irti päästäminen on hirveän vaikeaa. Onneksi mulla oli niin tiukka aikataulu, ettei aika riittänyt viilaamiseen (hiukan olisin halunnut kyllä viilata :) ), jouduin ennemminkin heittämään työn eteenpäin silmät kiinni ja iiks-asenteella. Kesti useamman päivän, ennenkuin rohkenin katsoa, mitä sitä tulikaan kirjoitettua. Vieläkin vähän hui-olo.Vaikka palaute olikin huippua :)

      Poista
  2. (kuiskaten): Mahtavaa!
    Minulle käy myös monesti juuri noin, vaikka yritän ennakoida. Pakkolepo, tuttu juttu.
    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo, täällä alan jo uskoa, hih! Tulee sellaisia helpotuksen välähdyksiä, onnentunnetta siitä, että nyt ehtii muutakin.

      Jep, nyt olen jo kunnossa, teki hyvää olla pari päivää hiljaksiin ja parannella.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä. Ihmeellistä, ihanaa :) Hyvin vapauttavaa. Ja vielä tuli niin huiput palautteet että oi voi!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Jes! Mäkin jo huudan, äänikin kulkee taas! :D

      Poista
  5. Onnea jo Satu tässä vaiheessa! Minäkin tarvitsin tujauksen likööriä eilisen jälkeen. On aamukampakin jo pään sisällä, kun lasken päiviä joululomaan. Tulee se sieltä.

    Kukat ovat ihania tämän pimeyden keskellä. Mä sain appivanhemmilta ihanan kämmekän, jossa on kukkia kymmenittäin.

    Mukavaa viikonloppua sinne! Meillä siivotaan ja luetaan tekstejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liköörille kippis konjakilta! :) Loma tulee, mulla tosin ihan tynkänä, kun käytin kaikki vuosilomani nyt syksyllä koirjoittamisen takia. Mutta ei haittaa, pieni loma silti.

      Kukat on tärkeitä. Neilikoissa on se hyvä puoli, että ne kestävät pitkään, kiltisti :)

      Kiitos, meillä oli lapsilla kaverit kylässä, olen tehnyt paljon keittiöhommia ja nauttinut!

      Poista
  6. Tartun tuohon, että päivä on lyhyt, mutta "se voi olla myös sivuseikka, vailla pääroolia". Marraskuu on minulle vaikea, mutta hoen nyt tuota kuin mantraa!
    Onnittelut lopputulemasta; loppuun saattamiset ja aikaansaannokset ovat aina hieno juttu.
    Täällä myös harjoitellaan pakkolepoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mantrat ovat tärkeitä, tiedän! Ihanaa, että siitä oli sinulle mantraksi!

      Kiitos paljon, on ihan hirmu tyytyväinen olo, hiukan vieläkin epätodellinen kylläkin :) Valmistumisjuhla on ennen joulua.

      Poista
  7. No olet kyllä ansainnut vaikka kaksi tujausta konjakkia! Valtava puristus takana...silloinhan sitä aina sairastuu, kun keho antaa jotenkin periksi, pakottaa lepäämään. Opettelehan taas sitä huilaamista ja laiskottelua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, puristus oli valtava, upeaa, että jaksoin! Nyt on upea olo siitä :)

      Huilaaminen ja laiskottelu on hirveän vaikeaa! Olen ihan himona siivoillut kotona, kun koko syksy meni muissa puuhissa. Se on kivaa silloin kun on aikaa (viikonloput). Nyt pitäisi muistaa nukkua pitkiä unia, se auttaisi.

      Poista