keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Oliko se ollenkaan totta























































Karkasin eilen meren rantaan tasaamaan hengitystä, ajatuksia ja paniikinomaista kaaosta. Maisema ei tällä kertaa tarjonnutkaan ihan perussettiä vaan kohtalaisen lumoavaa ja mykistävää katseltavaa. En ollut varma, oliko se ollenkaan totta, mutta kyllä taikakin teki tehtävänsä. Olen täällä hetkellisesti hapekkaan rauhallinen ja luottavainen.


Oho, tämä on sivukujien 700. posti! Sitä sekä ilahduttavaa huomiota pitänee vielä juhlia! 
Kunhan nämä duunit on ensin tehty pois.


18 kommenttia:

  1. Taivas oli kyllä ihan muista maailmoista toissapäivänä!!! Upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja niin sanot osuvasti, muista maailmoista! itse en oikeastaan ole ollenkaan värikkäiden auringonlaskujen ihminen, mutta näiden vaaleanpunaisten tunnelmien alla olin aika myyty.

      Poista
  2. Tuo alin kuvakin on, kuin taiteilijan siveltimestä lähtöisin...upeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, oli tosi vaikuttavaa, vähän epätodellistakin.

      Poista
  3. Voi mitä väri-iloittelua. Suosikkini on tuo vedenpintakuva.
    Tuollaisia luonnon voimaannuttavia taikoja olen minäkin saanut kokea.
    Ja ilman muuta aihetta juhlaan on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veden pinta olikin tosi kaunis. Taika tekee hyvää. Parasta on sen yllätyksellisyys.

      Ja kiitos paljon huomiosta! Palaan siihen ajan kanssa, kunhan... ei mene enää kauaa...

      Poista
  4. On ollut taivaallisen kauniit taivaat!Onnea posteille joita on ihana käydä katselemassa ja kuullostelemassa täällä.Olisiko ihan pian jo aika istahtaa kupposellekin?Voimia ja iloa arkeen sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ollut, mykistäviä hetkiä, pilvien liike on ollut mielettömän kaunista. Kiitos Ihana Maria, kiitos :) Kupponen maistuisi totisesti, nyt on vielä kiirusta, mutta kunhan saan hommat kasaan, niin palataan asiaan. Talvikupposelle? Kiitos, sinulle myös voimaa, iloa!

      Poista
  5. Oi, onpa todella mykistävät maisemat! Upea värikirjo.

    Onnea! On ollut ilo seurata postiasi. Täällä on aina kaunista katseltavaa ja luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oli hienoa seistä tuon kaiken edessä, alla, sisällä.

      Ja kiitos paljon Essi, kiitos!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Upea oli tuo hetkikin, ennen täyttä pimeää.

      Poista
  7. Hapekkaan rauhallinen ja luottavainen, sen olon kun saisi pysyväksi tilaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, sanopa muuta! Tai kun edes viikoksi, tai kokonaiseksi päiväksi! Mutta ei, täällä mennään vuoristorataa paniikkitilan voimakkuuden vaihdellessa nollasta sataan :D

      Poista