lauantai 7. marraskuuta 2015

Ihmisen omassa mittakaavassa






























Ihmisen tieto ei ole koskaan varmaa missään muussa kuin ihmisen omassa mittakaavassa 
(Varto, 1996, 5). Toisen ymmärtäminen ei ole yksinkertaista. Se koskee kaikkia koettuja ilmiöitä. Toisen kokemuksen tajuaminen ei ole helppoa arkielämässä, eikä se ole sitä tutkimustyössäkään. Fenomenologisessa ymmärtämisessä on mielestäni kysymys hetkellisistä ja jälkiä jättävistä kohtaamisista. 

Merja Lehtomaa 2008, 192
Teoksessa Kokemuksen tutkimus, Merkitys-tulkinta-ymmärtäminen (Juha Perttula & Timo Latomaa)



Toisinaan sitä miettii kasaisiko vai purkaisiko. Onneksi on kuitenkin aineksia, millä jättää jälki, ja lopulta on kuitenkin luotettava vain siihen omaan mittakaavaan, piittaamatta muusta. Viimetippa, se vasta on piinaavaa aikaa.


12 kommenttia:

  1. Mutta viimetipan jälkeinen helpotus. Kun saa huokaista. Päästää irti stressistä. Sekin tulee. Pidän peukkuja, että jaksat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksoin. Palautettu. Vähän repaleisena, mutta palautettu. Vielä seminaari ja loppuhässäkät, mutta isoin huokaus on jo päästetty :) Kiitos Annelie!

      Poista
  2. 'On luotettava vain siihen omaan mittakaavaan' taas lause blogistasi, jonka aion merkitä muistiin. Saatan tarvita, jossain elämäntilanteessa....
    Kiitos! Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :) Oma mittakaava on lopulta se tärkein. Voimat riittivät!! Kiitos!

      Poista
  3. Olen aiemmin inhonnut deadlineja, kunnes tajusin niiden hyödyn. Silloin pakottaa itsensä täyteen tehoon. No, en minä niitä vieläkään rakasta :). Riippuu vähän tilanteesta ja asiasta...


    Nuorempana kärsin ja jännitin vieressä, jos toinen ei eläytynyt esim. taideteoksiin näyttelyssä tai elokuvaan samalla innolla kuin itse. Sen vuoksi minusta on parasta käydä näyttelyissä yksin, vaikka onhan se toisaalta taas sosiaalisena tilanteenakin kiva. Keskittyminen on vaan eri luokkaa.

    Hieno tuo kudontakuva! Pidän kovasti.

    Tsemppiä ja rohkeutta! Enää ei ole pitkä matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, niiden kautta syntyy täyden tehon tila. Vaikka stressaaviakin ovat. Mä olen vähän liiaksi viime tipan tyttö. Vaikka olen kyllä oppinut hiukan jo ennakoimaankin. Tän opparin kanssa aika ei vaan riittänyt, siksi loppusuo oli upottava.

      Kiitos, vanha matto pesukonepesun jälkeen :D

      Kiitos Ninnu! Nyt enää pari peintä kirjoitelmaa, seminaari ja loppuhässäkät. Sitten valmis :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, jaksoin! Meni yötöiksi ja viimeistelyt jäivät vähiin, mutta tehty.

      Poista
  5. Viimetippa on kyllä loistava ajankohta, täynnä adrenaliinia :)
    Luin moneen kertaan tuon lainauksen ja nyökyttelin. Toisen syvällinen, empaattinen, kokemuksellinen ymmärtäminen on todellakin vaikeaa. Haluan kuitenkin uskoa, että se on mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on totta! Viimetippa on myös täyttä vuoristorataa. Nukuin palautuksen jälkeen 12 tuntia :)

      Minäkin haluan uskoa.

      Poista