lauantai 24. lokakuuta 2015

Ristiriita































































































Joulukaktus kukkii juuri nyt vietettyään kesän parvekkeella.

Ristiriita: syysaurinko, sen tärkeys ja samalla silmiä viiltävä ärsyttävyys. 
Totuus: olen hämärtyvän syksyn tyttö. Tarkennus: tarvitsen silti valon. 

Kaunis kortti ystävältä. Kiitos.
Magnus Enckell, Ball Tabarin, 1912 

Miehen bändin uusi levy sai osakseen ansaittuja ylistäviä sanoja.

Kaikki on juuri nyt eräänlaista kasaamista, kokoamista ja päättelemistä. 

Hoen: voin valita, minkä palautteen otan vastaan. 
Muistan hetkellisesti: tämä on vain opinnäytetyö. Ja sitten taas unohdan.
Takaraivoa takovat sanat selvitä, tarkenna, siirrä, poista, lisää, lisää.

Mies kokkasi täydellistä kasvissosekeittoa. Kiitos. Olen valmis talviaikaan.




19 kommenttia:

  1. Syksyb hämäristä illoista tykkään minäkin...tänään oli, kuin olisi kevät. Niin lämmin.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Mä tykkään harmaista syyspäivistäkin, vaikka kyllä aurinkoakin osaan arvostaa. :) Tänään olen vetänyt verhot valon eteen ja pysytellyt piilossa.

      Poista
  3. Olen oppinut pitämään kaikista vuodenajoista, vaikka suosikkejani ovat edelleen alkukesä ja joulu ;). Ihana syksykin on ollut taas.
    Uskon täysin siihen, että opinnäytetyöstäsi tulee erittäin hyvä. Voimia viimeisiin rutistuksiin ja voimarutistus täältä sinne :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana :) just lisäsin tohon ystävään sun blogilinkin :)

      Syksy on ollut upea! Ja ihmeen kauan jaksoin aurinkoa, nyt huomaan, että pää ei enää kestä :D Ja tänän vuonna aion nauttia joulusta pitkän kaavan mukaan :)

      Kiitos uskosta, olen itse vähän toisissa ajatuksissa palautteen jälkeen, mutta sillä mennään mitä on. Riman lasku käynnissä.

      Poista
    2. Arkisesti ajateltuna: Kun paperit ovat kädessä ja tulevaisuus edessä, kukaan ei kysy miten opinnäytetyösi meni. Rohkeutta & tsemppiä! Uskon edelleen :).
      Joulu ❤. Siihen on ihana rauhoittua pitkän kaavan mukaan.

      Poista
    3. Kiitos uskosta, edelleen :) Niin, itselleen sitä kuitenkin eniten tekee, vaikka osaaminen pitää näyttää myös opettajille, jotka sitä arvioivat. Lopputulos jää kuitenkin omaan päähän, ja vaikka se tulee lopulta haalistumaan, siinä haluaisi kovasti myös onnistua. Itsensä tähden.

      Poista
  4. Kylläpä on hämärtyvän syksyn tytön värejä neliöissäsi. Hauska kuvakulma tuossa ensimmäisessä.
    Tuollainen lämmin sosekeitto on viileänä syyspäivänä kyllä parasta mitä voi ateriakseen nauttia!
    Voimia ja tsemppausta myös täältäpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta, just hyvät sävyt tilkuissa :) Sosekeitto pitkästä aikaa oli kyllä ihan parasta. Mies on näppärä kokki, toteuttaa mun toiveet :) Kiitos paljon!

      Poista
  5. Sosekeitto lämmittää kivasti kylminä hetkinä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee ja on vielä väriltäänkin ihan herkkua.

      Poista
  6. Sosekeitto on aika täydellinen ruoka talviaikaan siirtymiseen. Itse tein tyrni&omppu-kiisseliä, sekin oli ihan hyvä. Sellaisia "tervetuloa vain pakkanen ja pimeä, minä kyllä pysyn lämpimänä ja lempeänä" -ruokia. Ja piristävän väriset ruoat on aina...piristäviä.

    Minua aina vähän ahdistaa, kun kuulen tai muistan sanan opinnäytetyö. Vaikkei sen pitäisi tosiaan niin vakavaa olla, ei siitä pitäisi tuntea kalvavaa huonoa oloa. Opinnäytetyö ei kuitenkaan ole asia, joka määrittää omaa minää ja taiteilijuutta koko loppuelon sen jälkeen. Työn jälkeenhän voi vaikka tehdä yhtäkkiä jotain aivan muuta, toivottavasti oppineena kuitenkin edellisestä tekemisestä ja ajatustyöstä. Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nam, kiisselisi kuulosta herkulta! Ja olet oikeassa värien suhteen!

      Niin, eihän se vakavaa pitäisi olla, mutta onhan se kuitenkin näyte osaamisesta ja mitä läheisempi aihe itselle, sitä enemmän siinä on kiinni sielua myöten. Totta tuokin, ettei työ kuitenkaan määritä minuutta, ei ole leima otsaan, mutta kyllä siinä kuitenkin on tosi kiinni. Tämän jälkeen onkin totisesti tehtävä jotakin ihan muuta, jos sitä nyt edes saan valmiiksi koskaan. Kiitos, tsempit otan lämmöllä vastaan!

      Poista
  7. Nuo värit noissa tilkuissa, ihan täydelliset!
    Ja tuollaista se elämä kai kaiken kaikkiaan on, luomista, päättelemistä, kokoamista...jännää, joskus uuvuttaa ja toisinaan ihanaa.
    Ja miehelle onnittelut uudesta levystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo värit ovat ihanat, just oikeat :) Sitähän se on, koko elämä. Mulla on ollut nyt tota uupumusta sen varran, että ottaisin sen ihanan nyt tilalle, kiitos :) eli pitäisi saada kirjoittaminen rullaamaan, miten? Kiitos paljon, eilen oltiin julkkarikeikalla Hämeenlinnassa :)

      Poista
  8. Tulin vastavierailulle ja seikkailemaan sivukujillesi. Kauniita hetkiä, kuvia ja ajatuksia löysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kun tulit! Kiitos paljon! Nähdään!

      Poista