Jäistä maata

Kertomus on perustavanlaatuinen inhimillinen strategia, 
jonka avulla pyritään hallitsemaan aikaa, prosessia ja muutosta. 

Herman-Jahn-Ryan 2005
Teoksessa Näkökulmia kertomuksen tutkimukseen 
(Hägg-Lehtimäki-Steinby(toim.)2009)



Puiden paljaat oksistot, linnut viileän vaalealla taivaalla. Ollaan kai jo lähellä marraskuuta, siltä tuntuu, vaikka maa vielä odottaakin jäätymistä. Minäkin odotan jäistä maata, odotan prosessille päätöstä, kertomukselle viimeistä pistettä. Vai missä ollaan, täällä vai jossakin toisaalla, aina ei oikein tiedä, on niin paljon mitä ajatella, eikö olekin. 



 

 

Ihastuttava

 























Arkinen päivä voi muuttua ihan toiseksi esimerkiksi silloin, kun saa sinisävyistä, hurmaavaa postia. 
Katja lähetti minulle lautasen, kaveriksi kupille, voi että miten kaunis ele! Mukana tuli myös Kirsi Neuvosen ihastuttava Sydänyö, miten Katja tiesitkään, että pidän valtavasti hänen töistään. Lämmin kiitos!



Tilkuista tuli ensin pikkuinen peitto. Heitin sen pesukoneeseen ja koneesta tuli ulos juuri sellainen, mitä halusinkin! Peiton koko oli 55 x 82 cm ja huopunut lopputulos on kooltaan 37 x 52 cm. Toki lisäpesuilla sen saa vielä pienemmäksi, mutta nyt se on hyvä juuri noin. Näin sain kaikki vanhat Novitan Puro-langan jämät käytettyä (purin myös yhden käyttämättömän kaulurin) ja nyt mulla on kaunissävyinen rullattava istuinalunen metsäretkille mukaan otettavaksi. Tykkään tosi paljon tästä ruudullisesta lopputuloksesta, joten seuraavaan on tilkut jo tekeillä. Ja jos käy niin, että oppari ei valmistu ajallaan, niin voinen laittaa tämän korvaamaan puutteita, sillä kyllä täällä kaikkea muuta näköjään valmistuu.

Ristiriita

Joulukaktus kukkii juuri nyt vietettyään kesän parvekkeella.

Ristiriita: syysaurinko, sen tärkeys ja samalla silmiä viiltävä ärsyttävyys. 
Totuus: olen hämärtyvän syksyn tyttö. Tarkennus: tarvitsen silti valon. 

Kaunis kortti ystävältä. Kiitos.
Magnus Enckell, Ball Tabarin, 1912 

Miehen bändin uusi levy sai osakseen ansaittuja ylistäviä sanoja.

Kaikki on juuri nyt eräänlaista kasaamista, kokoamista ja päättelemistä. 

Hoen: voin valita, minkä palautteen otan vastaan. 
Muistan hetkellisesti: tämä on vain opinnäytetyö. Ja sitten taas unohdan.
Takaraivoa takovat sanat selvitä, tarkenna, siirrä, poista, lisää, lisää.

Mies kokkasi täydellistä kasvissosekeittoa. Kiitos. Olen valmis talviaikaan.

Välitilassa

Sakea sumu. Toivoin pakkasaamua, olisin lähtenyt seikkailemaan, tai sitten en, koska väsymys painaa nyt kovasti. Ehkä hyvä näin, olla menemättä, pysyä hiljaa paikallaan sumun keskellä, se sama sakea sumu löytyy nimittäin myös päästä. 

Kaikenlaista keskeneräistä, hyviä asioita, keskittymistä vaativia asioita, ja salaa sumuisena ajattelen sanaa valmis. Ajattelen myös sitä tilaa, mikä on valmiin jälkeen. Sillä lopulta, onko olemassa tilaa valmis, etenemisen myötähän rajaviiva siirtyy aina myös eteenpäin, ja senkin ajatuksen äärelle olen tänä syksynä pysähtynyt. Kohtaamisia taiteen ja tutkimisen maastoissa-kirjasta (toim. Varto, Saarnivaara & Tervahattu )löysin kirjoituksia transgressiosta, ja erääseen identiteettiesseeseeni kirjoitin seuraavaa


Ihmisenä olemisen ja ihmisen toimintaan liittyvänä transgressiolla tarkoitetaan rajan siirtymistä ja uudenlaisten muotojen syntyä, ylisiirtymistä. Rajan ylittämiseen liittyy aina uuden rajan muotoutuminen.
(Saarnivaara 2003, 12 - 13.)

ja vielä näin

Rajattaminen on Juhani Varton suomennos transgressiolle.  Varton suomennos rajattaminen kuvaa prosessin luonnetta monipuolisemmin kuin pelkkä rajan ylittäminen. Rajattamisella viitataan rajalla ja välitilassa olemiseen. Varto sanoo tällä, usein vähäisesti ymmärretyllä rajalla tapahtuvan paljon.

 (Saarnivaara 2003, 12 - 13.) 

Tähän pohjaten täällä ollaan siis välitilassa, juuri nyt sumuisessa sellaisessa, täällä tapahtuu paljon, vaikkei siltä juuri nyt tunnukaan, ja koko ajan myös uudet rajat hakevat muotojaan. Transgressio, rajattaminen ovat selkiyttäneet ajatteluani omasta olemisestani valtavasti. 

Niin, tulin vain mainitsemaan sakeasta sumusta, ja siitä, että mitä valmiin jälkeen... sillä haaveilen ompelemisesta ja kodin laittamisesta, jouluun siirtymisestä sitten kun lopputyöni on... valmis. Sillä toki on niin, että joillakin asioilla on piste, ne tulevat kuin tulevatkin valmiiksi, vaikka oma rajaviiva liikahtaisikin eteenpäin. Haaveilen tietenkin myös mielekkäästä työpaikasta, uusista opinnoista, haaveilen unelmista todeksi. Tähän välitilaani on kuitenkin vielä asetuttava, saatava sumu hälvenemään ja tilalle selkeä valoisa. 

Mahdollista

Nyt tavoitteena on saada jalat irti maasta, sillä onhan se täysin mahdollista, onhan.



 

Maisema on toinen

Ajatukset, kokemukset ja muistot matkasta läikehtivät mielessä, antavat arkeen ihmeellistä voimaa ja iloa vielä jälkeenkin, pitkälle, olen varma siitä. Kyllä ihmisen pitää päästä kulkemaan ja katselemaan, näkemään ja kokemaan, olemaan matkalla. Eikä matkan tarvitse aina olla kauas, se voi olla matka lähellekin, mutta kuitenkin niin, että maisema on toinen kuin jokaisena muuna päivänä. Mielellään vielä niin, että kulkeminen saa aikaan epäoleellisen katoamisen ajatuksista, jättäen tilan vain kulkemisen ja katselemisen havainnoille ja pohdinnoille. 

Taidan yhä kulkea Lontoon kaduilla, Lontoon puistoissa. 



"Kuitenkin tiedän, että lähteminen, matka muualle, pois ja tuntemattomaan, saa sielun verenkierron yhä uudestaan liikkeelle. Sielu vertyy."

Anneli Vainio
Eksyvä löytää, Matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä


 

Katsella

On syytä hivuttautua kauemmas, ottaa etäisyyttä tavalla, jossa yksityiskohdat hämärtyvät ja maisema sulaa yhteen. Katsella sitten hiljaksiin kokonaisuutta, ja odottaa sitä, minkä rauhallinen katse voisi mahdollisesti kirkastaa.