sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Tila ja aika

































Herätykseen aikaa 6 tuntia 32 minuuttia. Se riittää hyvin tekemisen meinigin ollessa päällä, silloin kun tarvitsee ryhtiä valmiiksi saattamiseen. Sitten viikonloppuna saattaa herätä 11 tunnin unen jälkeen samasta kippurasta kuin nukahtaessaan, ilman yhtäkään yöhavahtumista, yöllistä muistiinpanojen tekemistä, edes muistoa unesta. 

Kyllä minä saan aikaan silloin kun siihen on tila ja aika, huomaan. Rutiinit ovat tärkeitä, sekin, että lopettaessaan päättää, mistä seuraavaksi jatkaa. Ja silloin kun ei suju, kun ei ole enää mitään sanottavaa (mutta työ on kuitenkin keskeneräinen), silloin kannattaa unohtaa hetkeksi, tarttua toiseen ja rykäistä jotakin valmiiksi asti, pois käsistä. Sillä se, mihin siinä tilanteessa tarttuu, on saattanut hautua viikon itsekseen, hylättynä kyllästymisen takia, se saattaa yhtäkkiä tuntuakin taas raikkaalta, viisaalta ja lähes valmiilta. 

Neulon myös tilkkuja, ajattelen, pidän syyskukista ja niiden lentoharjoituksista, luen, eksyn harhapoluille, sillä maailmassa, kirjojen sivuilla on niin paljon mielenkiintoista asiaa. Sitten pitää taas kirkastaa päämäärä ja palata kysymyksen äärelle, lisätä henkeä sanojen ympärille. Prosessi on ihan hirmuisen tärkeä. Ja kiinnostava. 

Nyt on palattava toiseen arkeen viikoksi enkä tiedä miten siitä suoriudun. Prosessikirjoittamisen arki kun tuntuu koskettavan enemmän minun identiteettiäni, sieluani myöten. Pitänee turvautua päivittäisiin lentoharjoituksiin. 




 

10 kommenttia:

  1. Tässä on ihan sanaton...
    Todella kauniit, herkät kuvat. Viisaita sanoja
    Olen varma, että suoriudut haasteistasi hienosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että :) Kiitos sinulle, Seija! Mä olen vähän huono tällaisissa haastavissa tilanteissa, nytkin ihan hermorauniona täällä arjen kiemuroissa. Mutta mä kasvan ja kehityn, ja harjoittelen lentoja :)

      Poista
  2. Tsemppiä ja voimia siihen toiseen arkeen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Kolme päivää takana ja olo aika raato. No, ei auta ja eteenpäin mennään.

      Poista
  3. Vaiheessa olossa on haasteensa, vaan tunnut pärjäävän hienosti! Viisaita mietteitä. Myötäistä myös toiseen arkeen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä haastetta riittää, ja pärjään kyllä, mutta en kaiken aikaa, toisinaan paniikki leijuu kaiken ylle tosi vikkelästi. Kiitos tosi paljon sinulle, arkikin on jo edennyt loppusuoralle, aika mukavasti.

      Poista
  4. Nauratti tuo päivittäiset lentoharjoitukset. Siinä voisi olla ihan sellainen elämäohje itse kullekin, että muistaisi tehdä edes sen. Ei pääsisi tuo lentotaito ihan kokonaan unohtumaan.
    Energistä ja värikästä viikkoa! Samojen asioiden kanssa täällä painiskelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä lentotaito on tosi tärkeä, pitää muistaa harjoitella, katoaa muuten helposti. Kiitos paljon, viiikko on ollut rankka, mutta väriäkin on onneksi ollut. Onneksi huomenna on perjantai, saan sukeltaa sen jälkeen taas omaan kuplaani.Hyvää painiskelua sulle!

      Poista
  5. Luin rivien välistä tekemisen ilon ja ilon myös niistä hetkistä, jolloin ei varsinaisesti tee juuri sitä itselle tärkeää, mutta alitajunta varmasti työskentelee asian kanssa. Vai menikö ihan metsään? :-)
    Jokatapauksessa: mahdollisuuksia tulevaan arkeen! Ei sitä tiedä, mitä hienoa sieltäkin kumpuaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et mennyt metsään :) juurikin jotakin tuollaista! Kiitos plajon, niinhän se on, mahdollisuuksia voi olla tarjolla yllättävissäkin olosuhteissa.

      Poista