sunnuntai 16. elokuuta 2015

Uskon sen kantavan









Nyt mulla on merituuli ja kaikki kauneus ajatuksissa, maljakossa kanervankukat. Varpaissa vieläkin rantahiekka, olkapäillä kimalteleva aurinko ja katse, se jäi vanhoihin seiniin, avoimiin ikkunoihin, vahvoihin teoksiin. Jalkapohjissa tunnen yhä kallion pehmeän lämmön, ympärillä perhoset, ympärillä kaislikot, ympärillä vapautta silmänkantamattomiin. Syvälämpö kehossa on viimein totta, miten se onkaan tarpeen, elinehto syksyyn, pimeään.
 

Olen nyt tankannut kaikin tavoin
luontoa (meri, puut, horisontti)
rauhaa (yksin galleriassa, kaislikossa)
kaunista katseltavaa (taidenäyttely, korennon siivet, pusikot)
herkullisia miehen loihtimia aterioita (mielettömän kaunistakin paellaa, täydellistä tomaattipastaa)
koskettavaa tekstiä (edelleen, hiljaksiin, Matkalla olon mysteeri).


Arki nujertaa, ei vielä syksy tai pimeän pelko, vaan ihan rehellisesti arki. Teen nyt kaikkeni, että saisin siitä kevyemmän taakan, että jaksaisin. Niin paljon hyvää ja tärkeää kaunista on tässä viikonlopussa ollut, uskon sen kantavan. Arkiretkimerkintä on kalenterissa tiistaiaamulle. 







  


8 kommenttia:

  1. Voi miten upeat kuvat, tuo portaikkokin, ja oletko se sinä tuossa alimmassa, niin kaunis kuva, levollinen, avojaloin, kesäjalat, olet ollut vapaa.
    Minuakaan ei syksyn tulo ahdista, eikä pimeäkään kai juuri nyt, mutta tämä arki, vapauden menetys, se että voimat menee päivän aikana ja tuntuu, että töiden jälkeen on ollut ihan tyhjä olo, väsähtänyt heti.
    Mutta kyllä hyvää ja kauneutta on niin paljon, ei anneta arjen sitä nujertaa. Muistetaan hengitellä vielä elokuun kesää rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Portaikko oli ihana, rakastuin siihen, koko tuohon rakennukseen, siellä oli taidenäyttely. Olin siellä ihan yksin, ja mulla oli aika kivaa :) toivon, että kukaan ei katso valvontakameran filmiä visiittini ajalta :D Juu, siis minä se, oli tosi vapaa olo!

      Tuo, että voimat menee, se on niin väärin, samaa täällä suren ja kiukuttelen. Kummasti vaan sitten tänään olen höyrynnyt täällä koko illan, ikkunoitakin pesi ja se jos mikä on totinen ihme! Pitää näköjään valittaa tarpeeksi, sitten löytyy energiaakin. Kauneus on niin iso asia, että siihen ei arkikaan pysty, sen nujertamiseen. Ollaan vahvoja.

      Poista
  2. MInustakin varsinkin porraskuvat niin kauniit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuo oli ihana paikka, sinne pitää vielä palata.

      Poista
  3. Upea tuo toinen kuva...kuluneista portaista...ketähän niistäkin on kulkenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö, hienot portaat! Rakennus on vanha viljasiilo, nyt toimii galleriatilana.

      Poista
  4. Myös sanoin kuvasit hyvin kauniisti kokemaasi. Voimaannuttavin on juuri tuollainen hetki, jonka voi kokea kaikilla aisteillaan. Toivon, että voit palauttaa tuon tunteen silloin kun arjen taakka tuntuu painavalta.
    Tällaisesta listojenrakastajasta tuo tankkausluettelo oli tietysti mainio :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juuri sitä yritän, se olisi tosi suuri voima, uskon siihen.

      Tankkausluettelo :) Mainio sana!

      Poista