lauantai 7. helmikuuta 2015

Hyvin hiljaisessa totuudessa







Kuun valosta auringon laskuun.


Haikeutta etenemisessä, 
inspiraatiota jakamisessa,
hillitöntä naurua välihuomautuksissa, 
kyynel hyvin hiljaisessa totuudessa. 


Metsän musta siluetti ympärillä.





19 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin. Oli sellainen monin tavoin vaikuttava päivä tuo lauantai.

      Poista
  2. <3 (En osaa muuta sanoa, kirjoitat niin hyvin!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Oh, Katja, kiitos tosi paljon! Toisinaan päivisä, hetkissä ja matkan varrella on niin syvällä tuntuvia hetkiä ja mietteitä.)

      Poista
  3. K A U N I S T A
    Hijaisen kaunista. Olet saanut itsessi sanojen lahjan.

    Ja oi, kiitos postista. Kunhan tämä kimppuun kiivennyt flunssa irrottelee otteitaan, käyn tipauttamassa postia suuntaasi myös.

    Nyt ihmettelen niitä siipiä, ihana, ihana ihana kuva. Kiitos kiitos!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä siellä :) Ja ole hyvä, hienoa, että siivet saapuivat! Ilahduttaa tosi kovsti, että tykkäsit.

      Poista
  4. Helisevät sanat, kuin korunauha. Ja kuvan kanssa huikean kaunis liitto. Tässä oli hyvä hengähtää, kiitos Satu!
    Viime yöt ovat täällä olleet täällä mylläkkää ja katkonaisia, ja viimeöinen Laina-Myrsky oli vievän välillä koko pesäsen mennessään.... Lempeää pyhää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, ihana kuulla, ole hyvä, ja kiitos itsellesi! Ohhoh ollaankin jo tiistaissa, hyvää viikkoa sinulle sinne, tyyntä ja lempeää!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. No hyvä, että parani! Ja ihana kuulla, kiitos sulle!

      Poista
  6. Rauhaisa maisema, etenemisessä on aina haikeutta, pientä suruakin. Ainakin minulla.

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos Sussi, toisinaan päivissä on voimaa.

      Poista
  8. Jotenkin tuo runollisuutesi sai minut miettimään, miten kivaa olisi valvoa koko yö ja nähdä auringon nousevan. Mutta miten herranjestas selviää seuraavan päivän?
    Eilen, kun ajoin perhettä pohjoisesta kotiin näin kaikenlaiset värit taivaalla laskevan auringon mennessä menojaan. Kaunista oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runollisuus.. kiitos :) Niin, valvottu yö verottaa kyllä kovasti, mutta toisinaan se voi olla sen väärti. Nyt ei ollut kuin aikainen herätys ja ajomatka. ei sentään kokonaista valvottua yötä. Maailma on niin kaunis, hienoa, että toisinaan sen ehtii huomatakin. Kiitos sinulle.

      Poista