maanantai 12. tammikuuta 2015

Vaikenivat

































Kirkon kellot kumahtelivat hiljaisessa aamussa, tyhjillä kaduilla. 
Suljetut ovet, kasvottomat ikkunat 
vaikenivat tuhansista tarinoistaan. 
Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisimme voineet pysähtyä ja odottaa.
Uskon, että tarinat olisivat alkaneet elää, hiljalleen, kuiskaillen.


Mutta emme ehtineet jäädä, sillä viulut soivat jo.







 

15 kommenttia:

  1. Vaieta tarinoistaan, voi, se tuntuu surulliselta. Joutua vaikenemaan, kun kellään ei ole aikaa kuunnella. Tuntuu, että on niin paljon tarinoita, niin vähän korvia. Miten päättää, kenen tarina on tärkein, kuuntelemisen arvoinen.

    No, sellaista melankoliatodellisuutta tuli mieleen tuosta yhdestä sanaparistasi.

    Viuluilla oli varmasti hieno tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, väitän että kaikki tarinat olisivat kuuntelemisen arvoisia. Elämä vie niiden tarinoiden äärelle, jotka ovat itselle tarkoitettu, uskon. Palaan tuonne vielä, sillä toisinaan on myös mahdollisuus valita oma reitti, tarjoutua tarinoille, jos ne ovat tullakseen.

      Viuluilla oli monta pientä, kaunista, iloista ja vahvaakin tarinaa. Ja soi siellä moni muukin soitin, mm. jouhikko. Olimme Folklandia-risteilyllä.

      Poista
  2. Maailma on täynnä tarinoita, odottamassa:)

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos :) Kulmat olivat aikamoisen houkuttelevia. Aikaa vain oli niin vähän.

      Poista
  4. Kaunista. Juuri sellaista, että monet tarinat ovat kätkeytyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aika lumoissa tuolla, hetken pienen. Kyllä, tarinoita tulvillaan nuo maisemat, taatusti.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. (Uusi yritys.) Kaunista! Haluatko kertoa, mistä nuo kuvat ovat? Keskimmäinen kuva etenkin pysäytti. Voi tuota kynnystä! Moniko siitäkin on kulkenut? Onko askel painanut sitä kuopalle oikealta, josta maalikin on jo hiipunut, vai näenkö ihan väärin? Tuollaiseen painaumaan voisi istahtaa, katsella ohikulkevaa elämää. Viihtyisin tuntikausia (jotenkin en autoja tuonne osaa kuvitella, niiden seassa en jaksaisi). Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin, ja Tallinnasta on kyse. Uskomatonta kyllä, olimme siellä ensimmäistä kertaa. Ja pari tuntia oli vain aikaa, aamuvarhaisella.

      Minustakin tuo kynnys on ihana, juuri tuo painauma, siihen todella olisi voinut jäädä odottelemaan niitä kuiskauksia, tarinoita. Oli kyllä ihmeellinen hetki tuolla, pieni, mutta vaikuttava. Että voi olla niin toisessa maailmassa ja sitten taas kohta toisessa.

      Poista
  7. Aivan ihastuttavia kuvia, näyttää paikalta jossa hykertelisi onnesta, kaikesta kerroksellisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuolla oli kyllä ilo kuvata, olisin voinut jäädä, helposti :)

      Poista