torstai 8. tammikuuta 2015

Elämästä





























Luin hurmaavan kirjan! 
Solveig von Schoultsin Pitkin vedenviivaa.
Kiitos siitä Katjalle, Vuoroveden äärelle, siellä sen kohtasin.
Viehättävä kuvaus elämästä, upposin siihen heti. 

Alkusanoissa hän kirjoittaa

"Olen vain kulkenut rantoja myöten, paikkoihin joissa en ole aikoihin ollut, ja sitten on mieleeni tullut yhtä ja toista, miksi kävi niin kuin kävi, ja miksi ihmiseksi tuleminen kestää niin kauan." 

...miksi ihmiseksi tuleminen kestää niin kauan...
Tämä soi ajatuksissani nyt kaiken aikaa. 

Luin kirjasta ehkä maailman kauneimman joulumuiston, 
joulupohdiskelun, se kosketti läheltä, hyvin syvältä. 
Sitten oli monia lauseita, ajatuksia, joihin jäin olemaan.
Tekee mieli lukea kaikki se heti uudestaan.

"Joskus minun onnistui kohottaa todellisuutta aavistuksen verran ja tehdä se näkyväksi."

"Minä en ole koskaan välittänyt äärimmäisyyksistä. Sekä kyllä että ei rajoittavat. Minä olen halunnut nähdä molempiin suuntiin ja jäänyt keskivaiheille, joka on mahdollisuuksien äiti."

"Ja silti: ei pidä antaa periksi." 

Olen hirmuisen iloinen tästä kirjasta, lukukokemuksesta,
ihan jo senkin takia, että en ole vähään aikaan kohdannut
tarpeeksi vaikuttavaa kirjaa. Olin totisesti sellaisen tarpeessa.



 

17 kommenttia:

  1. Lainausten perusteella hyvin vaikuttava kirja, kirjavinkit ovat aivan ihania! Ja kuvatkin kiehtovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minä olen ihan myyty tämän äärellä. Kiitos :)

      Poista
  2. Näyttää myös minun kirjaltani. Vaikutun näistä otteista ainakin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos sinulle kirjavinkistä, niitä satelee nyt niin, että ne pitäisi kirjoittaa ylös. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Minäkin tarvitsisin nyt tempaisevan romaanin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, satelevat kirjavinkit kuulostavat hyviltä! Kyllä oli ihana tämä kirja, rauhoittava ja sellainen kaunis matkakin. Tempaisevia romaaneja joutuu välillä oikein etsimään...ja toisinaan niitä saa lukea monta peräkkäin.

      Poista
  4. Tuntuu hämmentävästi tutulta. Oon viime kuukausina ajatellut juuri näin, että olen ihmiseksi tulossa... tai palaamassa. Ihmeellistä että siinä kestää niin kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minäkin jotenkin rauhotuin tämän äärellä, että niinhän se on, kuuluu olla. Ja ihan valmiiksi ei taida tulla koskaan. Ps. Posti tulee ensi viikolla, anteeksi viivästys.

      Poista
  5. Hienoa tekstiä. Täytyy pitää mielessä. Olen kanssasi samaa mieltä, että ei ole koskaan tarkoituskaan tulla täydelliseksi ihmiseksi, vaan kehittyä läpi elämän. Armollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi, Ninnu!

      Armollista, armollisuutta itseä kohtaan... täydellisyyttä ei olekaan, onneksi. Valmiimmaksi, pala palalta, aina keskeneräisenä kuitenkin. Toisinaan sitä ihmettelee kuitenkin sitä, että nytkö vasta tämänkin oivalsin...

      Poista
    2. Ja samalla hillitön riemu siitä, että yhä edelleen saa oppia ja kohdata uutta!

      Poista
  6. Varasin kirjastoon.Kiitos kun jaoit tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Maria! Olen varma, että pidät. Toivon ihanaa lukuhetkeä sen parissa!

      Poista
  7. Ihana! Ilahduin, että kirja teki sinuun vaikutuksen ja hieno teos saa lisää lukijoita. Suosittelen myös von Schoultzin omaelämäkerrallista Seitsemän päivää. Kaksi lasta luo maailmaansa. http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_10010#.VLE5L3s-614 Väkevä, syvä, upea - sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein arvasit, että pitäisin tuosta :) Varaan tuon toisen suosituksen myös, kiitos!

      Poista