tiistai 23. syyskuuta 2014

Menin kaislikoihin

































Syystuuli toi kaipauksen,
menin meren rantaan, menin kaislikoihin.
Meri, se oli niin varma itsestään.


Tänään alkoi oikea syksy. 
Syyspäiväntasaus.
Pidän siitä sanana, ajatuksena ja ajankohtana.
Juhlan aika, ajattelen.


Minulla taisi olla ikioma syysjuhla siellä tuulisen meren äärellä.
 






10 kommenttia:

  1. Voi Satu ajattelin eilen sinua kun tuoksuttelin ilmaa jossa meri ja hiipivä talvi tervehtivät toisiaan.Joko vihdoinkin askeleet kulkisivat yhteisen kahvikupposen ääreen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, olisikin niin kiva viimein juoda sen kahvikupillinen kanssasi :) tai vaikka kävellä meren rannalla yhdessä...ihana kun ajattelit, voi että, ilahduttaa! Meidän pitäisi nyt tehdä ihan suunnitelma asian suhteen.

      Poista
  2. Tuo meren varmuus on aina semmoinen pysäyttävä juttu kun käy rantatuulessa tuoksuttelemassa. Voin kuvitella, miten tuommoinen reissu antaa voimaa. Kauniit merikuvat, tuli heti mieli rannalle. Ehkä täytyy hakea villakangastakki vintiltä ja mennä huomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, meri on hieno ja vahva, ihailen kovasti. Pienen hetken siellä vietin, ihmeellistä päästä hetkeksi ihan toisiin maailmoihin, niin lohdullista! Toivottavasti sinäkin pääsit rannallesi, etkä palellut :)

      Poista
  3. Syksyn tuntuu ja tuoksuu nyt ympärillä

    VastaaPoista
  4. Nyt tuli oikea syksy. Sen tuntee kaikilla aisteilla.

    Syysjuhla on niin viehättävä ajatus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee, todella.

      Olen monen vuoden ajan juhlinut syyspäiväntasausta, tavalla tai toisella, suuresti tai pienesti. Aina jotenkin kuitenkin.

      Poista
  5. Ihanat sanat ja kuvat. Mikä juhla!

    Syyspäivätasaus on kaunis sana. Minun piti kalenterista oikein katsoa, joko se nyt oli, miksen ollut huomannut. Talvipäivänseisaus on myös kaunis, ajatuksena levollinen, harras. Jospa sen muistaisin sitten ajallaan, tunnelmoisin! (Tykkäsin uudemmasta villasukkakuvista myös, matosta!)

    Valoa, tasaavia hetkiä!

    VastaaPoista
  6. Kiitos paljon Katja! Eikö! :)

    Niin minustakin, todella kaunis. Minultakin meinasi mennä ohi, harmitti vähän , kun kunnon juhla olisi niin hyvä, mutta nyt näin. Minä myös tykkään talvipäivänseisauksesta, se on ihana, kaunis, pehmeä, siinä on jotakin ikiaikaista. Muistetaan se sitten molemmat, oikein kunnolla ;)

    Kiitos, sukat ja matto, hyvät ovat . Ja oi, tasaavat hetket, niistä kiitän myös, ihana sinä!

    VastaaPoista