sunnuntai 3. elokuuta 2014

Onnensa kukkuloilla





























Kaunis kesäilta Turussa.
Purjelaivat, musiikki ja lempeä olo.
Äänistä ja elämän sykkeestä
mies johdatti minut kivisiä portaita pitkin
ihan lähelle, mutta niin toisenlaiseen maailmaan.



































Pieni kurkistus menneeseen, Kakola.
Hiljaista ja karua, samalla niin kaunista ja kiehtovaa.


Voiko askel sivukujalle olla illan kohokohta?
Oli niin paljon muutakin sykähdyttävää,
mutta sen sanon, että tämä tyttö oli
onnensa kukkuloilla siellä mäen päällä.
Kiitos, että tämänkin sain nähdä.





8 kommenttia:

  1. Olen käynyt tuolla! Jotenkin surullinenkin paikka, kun miettii mitä ihmiskohtaloita onkaan nähnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta sekin. Ja karmivakin varmasti. Minä koin tällä kertaa itsekästä iloa siitä, että näin tämän :) ja vielä kesken jotain ihan muuta vilinää.

      Poista
  2. Mietinkin, että ovatko kuvat Kakolasta. En siis ole koskaan käynytkään ja Turkuakin tunnen liian vähän, mutta niin kuuluisa on tuon paikan kaiku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sama täällä, häpeällisen vähän tunnen Turkua vaikka naapurissa asutaankin. Pitäisi retkeillä useammin.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Minusta juuri sellaista. Ja tämä yhdistelmä jos mikä kiehtoo kovasti.

      Poista
  4. En olisi osannut arvata, että kuvat ovat Suomesta, tuli mieleen jokin ihan toinen paikka ja myös aika, ihan ihmeelliset kuvat. Niin karua ja ihmisten kohtaloita ja sitten myös hiljaisella tavalla nyt niin kaunista.
    Voi teillä on mielenkiintoisia paikkoja käydä siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sama tunne oli mulla siellä paikan päällä! ja jotenkin vielä se kontrasti siitä rannan eloisasta vilinästä, kun yhtäkkiä oltiinkin tuolla. Ihana mies, kun vei mut sinne, ihan yllättäin.

      Totta, täällä on vaikka mitä, huomaa vaan, että kun on lähellä, niin tulee niin harvoin mentyä paikkoihin. Piäisi ottaa oikein projektiksi tämä lähimaasto. Otan sut mukaan :)

      Poista