torstai 19. kesäkuuta 2014

Älä kuvittele







Ollaan sitten jo keskikesässä. Vaikea uskoa.


Sanon vaikea uskoa, en niin, että vaikea kuvitella.
Sanon siksi, koska tytär näpäytti minua Barcelonassa.
Huokailin nimittäin siellä, 
että vaikea kuvitella, että ollaan todella täällä!
Tytär tokaisi siihen, että älä kuvittele.
Niin, jos kuvittelisi vähemmän, eläisi ehkä vielä enemmän.
Teinien ajatuksissa piilee toisinaan yllättäviä helmiä. 


En siis kuvittele, en vain meinaa uskoa.
Enkä usko juhannussateeseenkaan,
sillä ulkona on monen päivän jälkeen tyyntä,
taivas vain osittain keveässä pilvipeitteessä.
Lupaa hyvää.
Kuvittelen auringon huomiseen päivään ja uskon siihen vakaasti.


Lähdetään pellon laitaan.
Ehkä uskon siellä, lupiinien keskellä,
että missä sitä oikeasti mennään tässä kesässä.



 

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin minustakin. Viiltävää kommenttia. Äiti hiljeni hetkeksi.

      Poista
  2. Hienosti sanottu tyttäreltä. Elämänohje.. <3

    VastaaPoista
  3. Hyvä ajatus tuosta kuvittelusta. Kirkastava.

    Mä taas uskon niin, että juhannus on vielä alkukesän juhla. Mulle se on niin. Paras kesä tulee yleensä vasta elokuussa. Lämmin ja syvä, muttei paahtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, samaa mieltä olen.

      Oi kiitos Ilona, nyt sinä kirkastit mun ajatukset! Niinhän se juuri on, elokuuhan on mun lemppari, miten nyt sorruinkaan suremaan suotta! Heinä-elokuun vaihde on se kohta, kun keho alkaa olla syvästi lämmennyt, edellyttäen tietenkin, että kesässä on ollut lämpö. Elokuun illat ah! Syvä nimenomaan Ilona! Kiitos.

      Poista
  4. Meille vanhoille kuvittelu on tärkeää...

    Huomaan, että se on sellaista, mitä olen tehnyt aina. Punainen lanka pienestä isoksi. Joskus kuvittelen pitkiä tarinoita, joskus lyhempiä. Junassa toisten elämäntarinoita, toisinaan omia.

    Mutta kyllä kuvittelu on hyvä joskus heittää ja olla siinä missä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on totta, eihän ilman kuvittelua voi elää. Mutta voi vähän valita sitä, missä ja milloin kuvittelee ja missä taas on juuri nyt, tässä. Minäkin rakastan elämäntarinoiden kuvittelua :)

      Poista
  5. Viisaat teinit! Vaikka kuvittelukin on tavattoman tärkeä taito;)

    Lempeitä hetkiä luoksesi, sateeseen ja paisteeseen. Täällä on kuljettu villasukissa, lepposteltu jussia ja vietetty puutarhaelämää kerrospukeutumalla. Naapurin kanssa tuumittiin, että kyllä ne helteetkin taas saapuvat.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, tärkeää, ehdottomasti! Sitä hylkäämättä, todellakin! Teineissä asuu viisaus, se ei aina vaan ainakaan kotioloissa tule julki ;)

      No helteet, pakkohan niiden on tulla! Onneksi kesää on vielä, hyvä että huomasin sen (kiitos Ilona), eihän tässä hätää ole. Töihin vaan pitää huomenna löytää, loman jälkeen... Kiitos, villasukilta terveisiä sinne! :)

      Poista
  6. Luin ensin, että ollaan sitten jo keski-iässä. Sitä olisi kyllä vielä vaikeampi uskoa, vaikka kuvitella pystyykin! ;)

    Aurinkoa päiviisi, ihana!

    VastaaPoista